"Teidän on paras kiiruhtaa", neuvoi nuorukainen kiittäen avusta ja työntäen veneen vesille. "Teillä on kaksi vaivalloista mailia täältä Happy Campiin. Ei ensinkään metsää, ennenkuin tulette sinne, niin että on paras rientää. Hyvästi."

Frona ojensi hänelle kätensä ja sanoi: "Te olette kelpo mies."

"No — enpä tiedä."

Frona sai kädenpuristuksensa korkoineen takaisin, ja nuorukaisen katse ilmaisi vilpitöntä ihastusta.

Kymmenkunta ensimmäistä telttaa Happy Campissa, aivan metsän reunassa, pysyi lujasti ummessa. Frona kulki päivän rasituksista uupuneena toiselta toiselle, kosteat hameet takertuivat hänen väsyneihin jalkoihinsa, ja tuuli antoi hänelle toisen armottoman sysäyksen toisensa jälkeen. Kerran hän teltan seinän läpi kuuli miehen innokkaasti jotain kertovan ja luuli varmasti tavanneensa Del Bishopin. Mutta katsottuaan telttaan hän huomasi erehtyneensä, ja yhtä huonoin tuloksin hän astui eteenpäin, kunnes tuli leiripaikan viimeiselle teltalle. Hän raotti ovea ja katsoi sisään. Lepattavan kynttilänliekin valossa hän näki teltan ainoan asukkaan, miehen, makaavan polvillaan ja puhaltavan voimainsa takaa savuavan Yukonin-uunin tulisijaan.

NELJÄS LUKU.

Frona irroitti teltan oviverhon alimmatkin kiinnikkeet ja astui sisään. Mies jatkoi puhaltamistaan huomaamatta saaneensa seuraa. Frona yskähti, ja kaksi savusta punaista silmää nosti katseensa häneen.

"Vai niin." sanoi mies aivan kuin sivu mennen. "Sulkekaa ovi ja pitäkää huolta mukavuudestanne." Sitten hän jatkoi äskeistä puhaltamistaan.

"Varovainen hän ainakin on", tuumi Frona totellen kehoitusta ja lähestyen uunia.

Sen vieressä oli pinossa sopivan pituisiksi pilkottuja märkiä mukuraisia vaivaiskuusihalkoja. Frona tunsi hyvin tuon puun, joka luikertaen kasvoi kallionraoissa tyytyen hyvin ohueen maakerrokseen ja joka päinvastoin kuin sen perikuva, uljas kuusipuu, harvoin nosti päätään korkeammalle kuin jalan verran maasta. Hän katsoi uuniin, huomasi sen tyhjäksi ja heitti siihen muutaman märän halon. Mies nousi seisoalleen yskähtäen savusta, jota oli vetänyt keuhkoihinsa, ja nyökäytti päätään hyväksyvästi.