"Niin minä luulen. Meidän kesken sanoen — se on tietysti salaisuus — minä ensi viikolla lähetän pari miestä etelään ostamaan viisisataa otusta parasta lajia, mitä voi löytää. Niin minä aion. Minä olen liian kauan asustanut tässä maassa antaakseni tilaisuuden mennä sormieni lomitse."
Frona purskahti nauruun. "Mutta sokeripulaan te jouduitte, Dave."
"Enpä tiedä", hän vastasi hyvätuulisesti. "Tuosta minulle juolahti jotain mieleen. Minä olen saanut sanomalehden, joka on vain neljä viikkoa vanha, numeron SeattIen Tietosanomia."
"Ovatko Yhdysvallat ja Espanja —"
"Ei niin kiirettä, ei niin kiirettä." Pitkä yankee heilutti käsivarsiaan saadakseen aikaan hiljaisuuden ja keskeytti uteliaitten seuralaistensa kysymykset.
"Mutta oletteko lukenut sen?" tahtoivat molemmat tietää.
"Huhhuu, joka rivin, ilmoituksineen kaikkineen."
"Sanokaahan sitten", alkoi Frona, "onko —"
"Älkää nyt puhuko mitään, miss Frona, ennen kuin minä kerron teille kaiken järjestyksessä. Tuo sanomalehti maksoi minulle viisikymmentä dollaria — tapasin mieheni Klondyke Cityn tienkäänteessä ja ostin sen paikalla. Se hölmö olisi helposti saanut siitä sata, jos olisi odottanut, kunnes pääsi kaupunkiin asti."
"Mutta mitä siinä sanotaan? Onko —"