"Mutta hänhän ehti tarkata teitä."
"Mahdollisesti. Minä tunnustan laiminlyöntini. Olisin ollut huomaavaisempi, jos olisin tullut ajatelleeksi, että asia oli teille mielenkiintoinen — suokaa minulle anteeksi. Olin aivan liian keltainen ehtiäkseni yht'aikaa itse pitämään puoliani ja tarkkaamaan lähimmäisiäni."
Corliss oli lähtiessään tyytyväinen siitä, ettei ollut saanut sanotuksi, mitä oli aikonut, eikä voinut olla ihailematta St. Vincentiä, joka älykkäästi oli ennakolta torjunut kaikki epäedulliset huomautukset kertomalla asian hänelle ominaisella, miellyttävän vaatimattomalla tavalla.
* * * * *
Kaksi miestä ja yksi nainen! Mitkä tekijät voisivat aikaansaada valtavamman inhimillisen murhenäytelmän kuin nämä kolme? Kuten aina on käynyt ihmiskunnan historiassa aina niiltä ajoilta lähtien, jolloin ensimmäinen esi-isä laskeutui puuhun rakennetusta pesästään ja alkoi kulkea pää pystyssä, niin kävi nyt Dawsonissa. On selvää, että oli vähäpätöisempiäkin tekijöitä, joista Del Bishop ei suinkaan ollut vähimmin vaikuttava, hän kun toimeliaana miehenä epäröimättä puuttui asioihin ja kiiruhti niiden kulkua. Tämä tapahtui Corlissin ja Del Bishopin ollessa matkaleirissä Miller Creekin lähellä. Jälkimmäisen piti siellä koota haltuunsa suuri määrä niukasti kultaa tuottavia maaosuuksia, joita ainoastaan suurliike saattoi edullisesti käyttää hyväkseen.
"Minä en tuota totisesti tuhlaakaan kynttilöitä, kun kerran maailmassa olen tehnyt löydön", tokaisi kullankaivaja selvittäessään kahvia jääpalasella. "En totta totisesti."
"Öljyäkö sitten?" kysyi Corliss, voiteli samassa paistinpannun silavalla ja kaatoi siihen jotain seosta.
"Öljyä, hitto vie! Te ette näe minun jälkiäni savulta, kun minä lähden kulkemaan luvattuun maahan taskut pullollaan ja silmät paistaen kuin auringot. Kuulkaas! Mitäs pitäisitte nyt juuri tällä hetkellä mehukkaasta paistista sipulin ja paistettujen perunain ja vihanneksien kera? Armias auta, jos en minä sitä ensimmäiseksi tilaa! Ja sitten pidetään viikko umpeen hauskaa — Seattlessa tai Friscossa, samantekevää ja sitten —"
"Sitten rahat ovat lopussa ja mars työnhakuun taas!"
"Kautta sukupuunne, ee-i!" huusi Bishop täyttä kurkkua. "Minä suljen rahapussin niin että lupsahtaa, ennenkuin lähden hummaamaan, ja sitten, kun se on ohi, niin mars Etelä-Kaliforniaan. Jo aikoja sitten minä olen vesi suussa ajatellut hedelmäinviljelystilaa; sen saa sieltäpäin neljälläkymmenellä tuhannella. Sitten ei tarvitse raataa tällä tavoin ja saada kelvotonta ruokaa vaivan palkaksi. Kaikki on valmiiksi ajateltuna, palkkaan miehiä töitä tekemään, pehtorin pitämään heitä silmällä, ja minä, koko ihanuuden omistaja, elän sillä, mitä maa tuottaa. Tallissa aina pari arohevosta valmiina satuloitaviksi, kun minun tekee mieli lähteä pocketeja etsimään. On siellä pocketeja kuulemma idässäpäin."