He olivat pysähtyneet Fronan oven eteen, ja hän puristi kiitollisena Mattin käsivartta. "En minä ole suutuksissani, Matt. Mutta paitsi isää te olette ainoa ihminen maailmassa, jonka olisin sallinut puhua tästä — tästä asiasta niinkuin te olette tehnyt. Ja vaikka minä pidän teistä niin paljon, Matt, ehkä enemmän nyt kuin koskaan, niin olisin kuitenkin hyvin pahoillani, jos mainitsisitte sen toiste. Teillä ei ole siihen oikeutta. Tämä asia koskee minua yksin. Ja te teette väärin —"
"Kun estän teitä sokeasti kulkemasta vaaraa kohti?"
"Vaikkapa niinkin, jos tahdotte."
Matt mutisi jotain, mitä ei voinut kuulla.
"Mitä te sanotte?" kysyi Frona.
"Että te voitte sulkea suuni, mutta ette sitoa käsiäni."
"Matt, rakas Matt, te ette saa!"
Vastauksena oli taas epäselvä murina.
"Ja minä tahdon, että te nyt heti lupaatte minulle, ettette sekaannu elämääni sanoin ettekä teoin."
"Sitä minä en lupaa."