Howkan myhäili tuntien arvonsa. Hänen tukkansa oli keskeltä kammattu jakaukselle. "Näetkös, se tulee paperista, oi Imber. Eivät korvani ole sitä milloinkaan kuulleet. Se tulee paperista, silmien kautta päähän, huulieni kautta sinulle. Niin se tulee."
"Niinkö se tulee? Onko se tuolla paperilla?" Imber kuiskasi pelästyneen näköisenä rypistellessään paperia sormissaan ja tuijottaessaan sille piirrettyä kirjoitusta. "Se on suuri taika, Howkan, sinä olet noita mies."
"Se ei ole mitään, se ei ole mitään," vastasi nuori mies välinpitämättömänä ja ylpeänä. Hän luki umpimähkään asiapaperista: "Sinä vuonna ennen jäiden lähtöä tuli vanha mies ja poika, joka ontui toista jalkaansa. Heidätkin minä surmasin, ja vanha mies huusi kovasti —"
"Se on totta," Imber keskeytti henkeään pidättäen. "Hän huusi kovasti eikä tahtonut kuolla pitkään aikaan. Mutta kuinka sinä sen tiedät, Howkan? Kertoiko ehkä valkoisten päämies? Ei kukaan nähnyt minua, ja ainoastaan hänelle olen sen sanonut."
Howkan pudisti päätään kärsimättömänä. "Enkö ole jo sanonut sinulle, että se on paperilla, sinä hullu?"
Imber tuijotti tarkasti paperilla oleviin mustepiirtoihin. "Niinkuin metsämies katsoo lumeen ja sanoo: 'Tästä on aivan eilispäivänä kulkenut kaniini; tämän pajupensaan ääreen se pysähtyi kuuntelemaan; se kuuli jotakin ja pelkäsi; tästä se on jälleen kulkenut eteenpäin; tästä se meni suurella nopeudella tehden pitkiä loikkauksia; tästä vielä nopeammin ja hypäten vieläkin pitempään tuli ilves; tästä, jossa kynnet ovat painuneet syvälle lumeen, ilves teki sangen pitkän loikkauksen; tässä se tuli maahan allaan kiemurteleva kaniini; tästä kulki ilves yksinään matkaansa; kaniinia ei enää ole' — niinkuin metsämies katsoo lumen merkkeihin ja sanoo niin ja niin, niin sinäkin katsot paperille ja sanot, että niin ja niin on vanha Imber tehnyt?"
"Juuri niin," vastasi Howkan. "Mutta nyt kuuntele ja hillitse akkamaista kieltäsi, kunnes sinua pyydetään puhumaan."
Sen jälkeen Howkan luki pitkän aikaa hänelle hänen tunnustustaan, ja
Imber oli mietteissään ja vaiti. Lopuksi hän virkkoi:
"Se on minun puhettani ja totta, mutta olen käynyt vanhaksi, Howkan, ja mieleeni muistuu unohtuneita asioita, jotka tuon päällikön olisi hyvä tietää. Ensiksi, Sce Mountains-vuorten ylitse tuli mies, jolla oli taidokkaasti tehtyjä ansoja. Hän etsi Whitefish-joen majavia. Hänet surmasin. Ja kauan sitten tuli kolme miestä etsimään Whitefishin kultaa. Myös heidät surmasin ja jätin ahmojen raadeltaviksi. Ja Five Fingersin luona tapasin miehen, jolla oli lautta ja paljon muonaa."
Hetkinä, joiksi Imber vaikeni palauttaakseen asioita muistiinsa, Howkan käänsi, ja kirjuri merkitsi sen paperille. Oikeussali kuunteli tyrmistyneenä jokaista uutta kaunistelematonta murhenäytelmäkohtausta, kunnes Imber kertoi eräästä punatukkaisesta miehestä, joka katsoi ristiin ja jonka hän oli surmannut huomattavan pitkän välimatkan päästä.