Hyväpä siis, hän taisteli päästäksensä yhä eteenpäin ja ylös. Ja hän ottaisi Ruthin kanssansa. Hän rakasti häntä syvästi ja oli varmasti vakuuttunut, että Ruth olisi loistava tähti millaisessa salongissa hyvänsä. Samaten kuin hän selvästi käsitti, että hänen aikaisempi ympäristönsä oli häntä itseään pitänyt vankina, hän käsitti, että Ruth myös oli aivan samanlaisessa vankeudessa. Tyttö paralla ei ollut ollut tilaisuutta kehittää itseään. Hänen isänsä hyllyillä olevat kirjat, seinillä olevat maalaukset ja musiikkiteokset olivat vain prameilua. Oikealle kirjallisuudelle, todelliselle maalaukselle ja todelliselle musiikille morselaiset ja heidän kaltaisensa olivat kuolleet. Ja kaikkia niitä suurempi oli itse elämä, josta he olivat toivottoman tietämättömiä. Huolimatta unitaarisista ja vanhoillis-vapaamieliseen naamariin puetuista taipumuksistaan he olivat jääneet kaksi miespolvea selittävän tieteen jälkeen; heidän henkinen kehityksensä oli keskiaikaista, samalla kun heidän ajatuksensa olemassaolon ja elämän kaikkeuden yksinkertaisimmista totuuksista tuntui omaksuneen yliaistillisen ja hämäräperäisen käsityskannan, joka oli yhtä nuori kuin nuorin rotu, yhtä vanha kuin luolaihminen, ja vanhempi, — joka sai pleistoseeniajan apinaihmisen pelkäämään pimeässä; joka pani ensimmäisen ajattelemattoman hebrealaisen luulemaan, että Eeva tuli lihaksi Aatamin kylkiluusta; joka sai Descartesin rakentamaan ihanteellisen järjestelmänsä maailman kaikkeudesta oman vähäpätöisen minänsä perustalle; ja joka johti kuuluisaa brittiläistä kirkonmiestä julistamaan kehitysopin mitättömäksi niin purevan ivallisesti, ettei hän vain saavuttanut heti paikalla hyväksymistä ja suosionosoituksia, vaan raapusti vielä nimensä pahamaineisilla variksenvarpailla historian lehdille.
Niin mietti Martin ja mietti edelleen, kunnes hänelle selvisi, että ero näiden asianajajien, upseerien, liikemiesten ja pankkivirkailijoiden ja niiden työväenluokan miesten välillä, jotka hän oli tuntenut, oli vain siinä ruoassa, jota he söivät, vaatteissa, joita käyttivät, ja naapureissa, joitten kanssa elivät. Tietysti heistä kaikista puuttui jotakin, jota hän löysi itsestään ja kirjoista. Morset olivat näyttäneet hänelle parasta, mitä heidän yhteiskunnallinen asemansa voi tuottaa, eikä hän suinkaan ollut hurmaantunut siitä. Itse vaivaishoitolainen, rahanlainaajien orja, ja kuitenkin hän tunsi olevansa kaikkien niiden yläpuolella, joita hän tapasi Morsen talossa; ja kun hän oli saanut käyttökelpoisen pukunsa pois pantista, hän liikkui heidän keskellään kuin elämän kuningas väristen siitä alennuksen tunteesta, jota joku prinssi kärsisi, jos hänet tuomittaisiin elämään vuohipaimenten kanssa.
"Te vihaatte ja pelkäätte sosialisteja", hän huomautti herra Morselle eräänä iltana päivällistä syödessä, "mutta miksi? Ettehän te tunne heitä ettekä heidän oppejansa."
Keskustelun oli johtanut tälle ladulle rouva Morse, joka koko illan oli tarkoitusperäisesti laulanut herra Hapgoodin ylistystä. Kasööri oli Martinin musta lammas, ja hänen hyvä tuulensa saattoi sangen helposti kadota, kun tuli kysymys tästä tyhmyyksien loistavasta edustajasta.
"Kyllä", oli hän sanonut, "Charlie Hapgood on niin sanottu tulevaisuuden mies — joku on minulle sanonut hänestä niin paljon. Ja se on totta. Hän kohoaa vielä kuvernöörin tuolille, ennen kuin hän kuolee ja — kuka tietää? — ehkä Yhdysvaltain Senaattiin."
"Mikä panee teidät ajattelemaan niin?" kysyi rouva Morse.
"Minä olen kuullut hänen puhuvan vaalitilaisuudessa. Se oli niin taitavan typerä ja epäitsenäinen ja samalla niin vakuuttava, etteivät johtajat voi muuta kuin pitää häntä varmana ja luotettavana, samalla kun hänen mauttomuutensa olivat niin keskinkertaisen äänestäjän mauttomuuksien kaltaisia, että — oh, no niin, tiedättehän, miten jokainen imartelee sitä ihmistä, joka on pukenut sanoiksi juuri hänen ajatuksensa ja tarjoaa niitä ominansa hänelle."
"Minä todellakin luulen, että sinä olet mustasukkainen herra
Hapgoodille", virkahti Ruth tarttuen puheeseen.
"Taivas varjelkoon!"
Se kauhun ilme, joka oli kohonnut Martinin kasvoille, kiihoitti rouva
Morsen taisteluhalua.