"Tervetuloa takaisin, herra Eden; mieluista on aina teitä nähdä", he nauroivat hänelle alas portaan päästä.
Martin puri hammasta noustessaan seisomaan.
"Lurjukset", hän mörisi vastaan, "Transcontinentalissa olivat vuohipukkeja, mutta te olette sirkusnyrkkeilijöitä."
Uusi naurun hohahdus tervehti sitä.
"Minun täytyy sanoa, herra Eden", huudahti Hornetin toimittaja alas, "runoilijana te lienette kyllä omintakeinen. Mutta mistä te olette oppinut tuon oikean nyrkin alaiskun, jos saan luvan kysyä?"
"Mistä te opitte tuon puoli-Nelsonin?" vastasi Martin. "Joka tapauksessa te saatte mustan silmän."
"Toivon, ettei niskanne kangistu", toivoi toimittaja huolestuneena.
"Mitäs sanotte, jos me lähtisimme kaikki ryypylle?"
"Olkoon menneeksi", myönsi Martin.
Ja ryövärit ja ryövätty joivat yhdessä kaikessa ystävyydessä, päätellen, että taistelu oli ollut sangen ankara ja että ne viisitoista dollaria "Peristä ja helmestä" nyt oikeuden ja kohtuuden mukaan kuuluivat Hornetin toimitukselle.