"Enkö ole oikeassa?" kysyin minä.
Hän nyökkäsi myöntävästi. Nyt Susi-Larsen vuorostaan tuli hämilleen. Sitä nimeä hän ei tuntenut eikä tietänyt mikä merkitys sillä oli. Minä olin ylpeä, että sillä minun silmissäni oli suurempi merkitys, ja ensi kertaa pitkään aikaan tunsin oman etevämmyyteni hänen rinnallaan.
"Muistan, kun kirjoitin arvostelun eräästä pienestä vihkosesta…", aloitin aivan levollisesti, mutta miss Brewster keskeytti minut äkkiä.
"Tekö!" huudahti hän. "Silloinhan te olette…"
Hän tuijotti minuun silmät ihmetyksestä selkosen selällään.
Minä nyökkäsin nyt vuorostani myöntävästi.
"Humphrey van Weyden!" jatkoi hän. Sitten hän lisäsi helpotuksen huokauksella huomaamatta, että oli samalla katsonut Susi-Larseniin: "Oi, kuinka iloinen minä olen!… Minä muistan tuon arvostelun", sanoi hän sitten nopeasti, kun huomasi, että hänen huudahduksensa oli ollut naiivi, "se oli aivan liian imarteleva".
"Ei ensinkään", sanoin minä varmasti. "Te halvennatte minun tervettä arvostelukykyäni ja riistätte mielipiteiltäni niiden arvon. Te tiedätte kyllä, että sonettinne ovat parhaita, mitä englanninkielellä on naisen kynästä lähtenyt."
"Mutta te sanoitte minua Amerikan mrs Meynelliksi!"
"Enkö minä ollut oikeassa?" kysyin minä.