"Mutta se merkitsee sataaneljääkymmentäneljää mailia vuorokaudessa", lisäsin minä rohkaisevasti.
Hänen kasvonsa kirkastuivat. "Ja kuinka pitkä matka meillä on kaikkiaan?"
"Siperia on tuolla", sanoin minä ja viittasin länttä kohti. "Mutta lounaisessa, noin kuudensadan mailin päässä, on Japani. Jos tätä tuulta kestää, niin pääsemme sinne viidessä päivässä."
"Entä jos myrsky nousee? Silloin kai vene hukkuu?"
Hänellä oli omituinen tapa katsoa toista silmiin saadakseen tietää totuuden, ja hän tarkasteli minua juuri sillä tavalla tehdessään tuon kysymyksen.
"Silloin pitäisi myrskyn olla hyvin ankara", sanoin minä rauhoittaen.
"Mutta jos nousee kova myrsky?"
Minä taivutin päätäni. "Milloin tahansa jokin hyljealus voi pelastaa meidät. Sellaisia aluksia on vaikka kuinka paljon näillä seuduin valtamerta."
"Oi, tehän olette aivan kylmettynyt!" huudahti hän nyt. "Kas — tehän aivan värisette vilusta! Älkää kieltäkö yhtään — minä näen, että teitä palelee. Ja täällä minä olen vain maannut lämpimässä!"
"En ymmärrä, mitä se olisi asiaa parantanut, jos te olisitte valvonut ja palellut", sanoin minä nauraen.