"Ja kuitenkin olen minä vielä täällä, Hump", kirjoitti hän riemuiten.
"Minä voin ajatella selvemmin kuin koskaan ennen koko elämäni aikana.
Ei mikään häiritse minua. Olen täydessä voimassani. Olen kokonaan
täällä, enemmän kuin koskaan ennen."
Se tuntui melkein haudantakaiselta sanomalta, sillä tämän miehen ruumis oli muuttunut hänen haudaksensa.
Tässä kummassa hautaholvissa eli ja liikkui hänen henkensä. Se eläisi ja liikkuisi yhä edelleen, kunnes viimeinen yhdysside laukeaisi, ja sitten — kukapa saattoi sanoa, kuinka kauan se vielä sittenkin eläisi ja liikkuisi?
Kahdeksasneljättä luku
"Luulenpa melkein, että vasen puolenikin alkaa nyt halvaantua", kirjoitti Susi-Larsen laivanpolttoyrityksensä jälkeisenä päivänä. "Jäykkyys lisääntyy. Töin tuskin voin liikuttaa kättäni. Teidän täytyy puhua kovemmin. Loppu lähestyy."
"Onko teillä kipuja?" kysyin minä.
Mutta minun täytyi toistaa kysymykseni kovalla äänellä, ennenkuin hän vastasi: "Ei alinomaa."
Hänen vasen kätensä liikkui jäykästi, ja vain suurella vaivalla saimme selkoa hänen kirjoituksestaan. Se näytti miltei "henkien kirjoitukselta", sellaiselta kuin saa nähdä spiritistisissä istunnoissa, joihin on dollarin pääsymaksu.
"Mutta minä olen sittenkin vielä täällä, kokonaan täällä", kirjoitti hän hitaammin ja epäselvemmin kuin konsanaan.
Kynä kirposi hänen kädestään, ja meidän täytyi panna se uudestaan hänen sormiensa väliin.