"Minä olen aina muisteleva saartamme ylpeydellä", sanoin minä
Maudille.
Hän keikautti päätään kuin ruhtinatar ja sanoi: "Rakas, kallis
Kokeilusaari! Sinä pysyt minulle aina rakkaana."
"Minulle myöskin!" lisäsin minä nopeasti.
Tuntuipa siltä, kuin silmiemme olisi pitänyt nyt yhtyä ja ilmaista syvintä ymmärtämystä, mutta ne kääntyivät sittenkin vastahakoisesti muualle kohtaamatta toisiaan.
Hetken vallitsi melkein tuskallinen hiljaisuus; vihdoin minä katkaisin sen sanomalla:
"Näettekö noita mustia pilviä tuulen yläpuolella? Muistatteko että sanoin eilen illalla, että ilmapuntari oli alkanut laskea?"
"Ja aurinkokin on kadonnut", sanoi hän katse kiintyneenä vielä saareemme, missä olimme osoittaneet kykyämme ja eläneet kaikkein parhaassa toveruudessa.
"Ja se merkitsee, että saamme höllittää purjeita ja laskea suoraan Japania kohti!" huudahdin minä iloisesti. "Hyvässä tuulessa ja höllin purjein — siinä sitä vasta mennään!"
Minä sidoin peräsimen kiinni ja kiiruhdin keulapuolelle. Höllitin fokkaa ja isoapurjetta ja laitoin kaikki valmiiksi raikkaan tuulen varalta. Tuuli yltyikin hyvin kovaksi, mutta minä päätin sittenkin päästää purjeet niin höllälle kuin suinkin. Pahaksi onneksi ei sellaisissa olosuhteissa voinut sitoa peräsintä kiinni, joten minulla oli koko yön valvonta edessä. Maud tahtoi välttämättä vuorotella kanssani, mutta hyvinkin pian kävi ilmi, ettei hänellä ollut kylliksi voimia ohjatakseen laivaa vyöryvällä merellä, vaikka hän olisi voinut oppia sen taidon. Hän oli aivan epätoivoissaan huomatessaan tämän, mutta hän rohkaisi mieltään kerimällä kokoon taljoja ja nostoköysiä ja liikanuoria. Sitten oli myöskin ruokaa keitettävä ja vuoteet laitettava ja Susi-Larsenia hoidettava, ja hän päätti päivän panemalla suursiivouksen toimeen kajuutassa ja välikannella.
Kaiken yötä minä seisoin lepäämättä peräsimessä tuulen hitaasti ja vakavasti yltyessä ja laineiden yhä kasvaessa. Kello viisi aamulla Maud toi minulle lämmintä kahvia ja korppuja, joita hän oli leiponut, ja kello seitsemältä sain vankan aamiaisen ja lämmintä ruokaa, mikä antoi minulle uutta eloa.