Päivän kuluessa yltyi tuulen voima yhtä hitaasti ja varmasti kuin ennenkin. Tuntuipa siltä, kuin se olisi päättänyt puhaltaa aivan taukoamatta ja yhä vain puhaltaa. Ja yhä edelleen Ghost kiiti eteenpäin mailin toisensa jälkeen, ainakin yhdentoista solmuvälin vauhdilla. Se oli siksi hyvä vauhti, etten tahtonut olla käyttämättä sitä hyväksemme, mutta kun ilta tuli, olivat voimani aivan lopussa. Vaikka olinkin yleensä aivan erinomaisissa ruumiillisissa voimissa, niin kolmenkymmenenkuuden tunnin työ peräsimessä oli tehnyt niistä kerrassaan lopun. Sitäpaitsi Maud pyysi minua pienentämään purjeita, ja minä tiesin, että jos tuuli yltyisi ja laineet vain kasvaisivat yön kuluessa, niin ei sitä jonkin ajan kuluttua olisi enää mahdollista tehdä. Ja siksi minä hämärän tullen laskin laivan tuulen yläpuolelle; tein sen samalla kertaa sekä mielelläni että vastahakoisesti.
Mutta en ollut edeltäpäin arvannut, mikä ääretön työ yhdelle miehelle oli reivata kolmea purjetta. Kulkiessamme myötätuulessa en ollut käsittänyt, kuinka voimakas tuuli oikeastaan oli, mutta kun vauhti lakkasi, huomasin surukseni, melkeinpä epätoivokseni, miten kauhean kova se oli. Tuuli piti pilkkanaan kaikkia minun ponnistuksiani. Se repi purjeen käsistäni ja turmeli silmänräpäyksessä kaiken sen, minkä kymmenen minuutin kuluessa olin saanut aikaan. Kello kahdeksan tienoissa olin saanut kuntoon vasta toisen reivin fokassa. Kello viidentoista aikaan en ollut päässyt sen pitemmälle. Veri tihkui sormenpäistä, ja kynnet olivat taittuneet aivan lihaa myöten. Minä itkin kivusta ja voimattomuudesta pimeässä, mutta niin salassa, ettei Maud sitä huomannut.
Epätoivoissani en yrittänytkään reivata isoapurjetta ja päätin koettaa panna piihin vain reivatun fokan avulla. Kului vieläkin kolme tuntia, ennenkuin sain korjatuksi isonpurjeen ja viistopurjeen, ja kello kaksi aamulla, jolloin melkein olin kuolemaan saakka väsynyt ponnistuksesta, olin töintuskin vielä niin tajuissani, että käsitin yritykseni onnistuneen. Reivattu fokka teki tehtävänsä. Ghost nousi korkealle tuulen yläpuolelle eikä näyttänyt laisinkaan pyrkivän alas tuuleen kyljittäin aallonpohjaan.
Olin aivan nälästä näännyksissä, mutta turhaan koki Maud saada minua syömään. Minä torkuin suu ruokaa täynnä. Vaivuin uneen yrittäessäni viedä ruokaa suuhun ja heräsin tuskissani, kun en ollutkaan sitä tehnyt. Olin niin avuttoman uninen, että Maudin täytyi pitää minusta kiinni, etten putoaisi tuolilta lattialle, kun laiva kiivaasti keikahteli.
Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että kuljin keittiöstä kajuuttaan. Olin vain kuin unissakävijä, jota Maud talutti ja tuki. En oikeastaan tietänyt yhtään mistään, ennenkuin heräsin hytissäni ilman saappaita — kauanko jälkeenpäin, siitä minulla ei ollut aavistustakaan. Oli aivan pimeä. Ruumiini oli jäykkä, ja minä huusin kivusta, kun sormenpääni sattuivat vuodevaatteihin.
Aamu ei suinkaan vielä ollut valjennut, ja minä suljin silmäni ja nukuin uudestaan. En tietänyt, että olin nukkunut kokonaisen vuorokauden ja että oli jälleen yö.
Sitten heräsin uudestaan, en nukkunut enää yhtä hyvin kuin ennen. Sytytin tulitikun ja katsoin kelloani. Kello oli kaksitoista. Ja kannelta en ollut poistunut ennen kello kolmea. Olisin tullut ihan pyörälle päästäni, jollen olisi arvannut asian oikeaa laitaa. Kummako etten voinut nukkua. Olin nukkunut kaksikymmentäyksi tuntia. Hetken minä kuuntelin Ghostin liikkeitä, meren kohinaa ja tuulen ääntä kannelta; sitten käännyin kyljelleni ja nukuin rauhallisesti aamuun asti.
Kun nousin seitsemältä, en nähnyt missään Maudia, ja minä otaksuin, että hän oli keittiössä laittamassa aamiaista. Kannelle tultuani näin, että Ghost hoiti aivan erinomaisesti itseään. Tuli paloi keittiössä ja vesi kiehui liedellä, mutta sielläkään ei Maud ollut.
Vihdoin löysin hänet Susi-Larsenin vuoteen äärestä. Minä katselin tuota miestä, joka oli syösty alas elämänvoiman korkeimmalta huipulta ja haudattu elävältä, tuomittu elämään kuolemaakin kauheampaa elämää. Hänen ilmeettömät kasvonsa olivat nyt aivan veltot. Maud katsoi minuun — ja minä ymmärsin.
"Hänen elämänsä sammui myrskyn raivotessa", sanoin minä.