"Mutta ei suinkaan ole syytä…", aloitti Standish innokkaasti.
"Kyllä se asia on järjestetty", selitti Susi-Larsen. "Olen sanonut teille niin paljon kuin on tarpeen ja sillä hyvä. Mies on minun, ja minä voin vaikka keittää soppaa hänestä ja syödä hänet, jos tahdon."
Pahanilkinen välke syttyi hylkeenampujan silmiin, mutta hän kääntyi äkisti pois ja astui välikannelle vievään porraskäytävään. Siihen hän pysähtyi ja katsoi ylös. Kaikki miehet olivat kerääntyneet kannelle ja kaikkien katseet olivat suuntautuneet sinne, missä ihmishenki kamppaili kuoleman kanssa. Nuo miehet, joille elinkeinojärjestys oli antanut vallan toisten ihmisten yli, olivat äärettömän sydämettömiä. Minä, joka olin elänyt maailman hyörinän kiertokulun ulkopuolella, en koskaan olisi voinut uneksiakaan, että työtä tehtiin sillä tavalla. Ihmishenki oli aina minun mielestäni ollut jotakin tavattoman pyhää; täällä sitä vastoin sillä ei ollut minkäänlaista arvoa, se oli vain tekijä kauppalaskennossa. Minun täytyy kuitenkin lisätä, että itse miehistöllä oli enemmän inhimillisiä tunteita, mikä kävi ilmi Johnsonin käytöksestä. Mutta heidän päällikkönsä sen sijaan — hylkeenampujat ja kapteeni — olivat sydämettömän välinpitämättömiä. Standishin vastustus johtui vain siitä, ettei hän tahtonut menettää soutajaansa. Jos Harrison olisi ollut jonkun muun ampujan soutaja, niin hän samoin kuin toinenkin olisi vain nauranut koko tapaukselle.
Mutta palaan Harrisoniin. Johansonin täytyi torua ja komentaa poikaparkaa kokonaista kymmenen minuuttia, ennenkuin hän sai hänet taas liikkeelle. Hetken kuluttua hän pääsi kahvelin päähän, missä hän kävi kahdareisin istumaan itse puomille, ja siinä hänen oli myös helpompi pysytellä kiinni. Hän irrotti köyden ja aikoi palata nostoköyttä myöten maston luo. Tie oli hiukan viettävä. Mutta nyt hänen rohkeutensa oli kokonaan lopussa. Vaikka hänen asemansa olikin kovin epävarma, niin hän ei sittenkään halunnut vaihtaa sitä vieläkin epävarmempaan laskeutumalla köyttä myöten alas.
Hän silmäsi köyttä ja katsoi sitten alas kannelle. Hän tuijotti eteensä silmät selkoselällään, ja hänen ruumiinsa vapisi. En eläissäni ole nähnyt ihmiskasvoissa kuvastuvan niin kauheaa pelkoa. Johanson käski turhaan häntä laskeutumaan alas. Joka hetki hän oli vaarassa pudota, mutta pelko teki hänet aivan avuttomaksi. Susi-Larsen astui edestakaisin keskustellen Smoken kanssa, eikä pannut vähintäkään huomiota Harrisoniin, vain kerran hän huusi ankaralla äänellä peränpitäjälle:
"Te ette pysy oikeassa suunnassa, tyhmeliini! Hoitakaa kunnolla peräsintä, jos tahdotte välttää ikävyyksiä."
"Kyllä, kyllä, herra", vastasi mies ja käänsi peräsintä.
Hän oli useamman kerran poikennut hiukan oikeasta suunnasta, jotta keulapurje kokoaisi niin paljon tuulta kuin suinkin ja pysyisi vakavana. Hän oli koettanut auttaa Harrison-parkaa, välittämättä siitä, vaikka Susi-Larsen sen johdosta häneen vihastuisikin.
Aika kului ja jännitys oli aivan kauhea. Thomas Mugridgen mielestä koko tapaus oli vain naurettava juttu — vähän väliä hän pisti päänsä keittiön ovesta ulos ja teki leikillisiä huomautuksia. Kuinka minä vihasin häntä! Vihani yltyi yltymistään tänä hirveänä hetkenä, kunnes sillä ei ollut enää minkäänlaisia rajoja. Ensimmäisen kerran eläissäni minun teki mieleni tappaa — näin "punaista edessäni", niinkuin joku kirjailijoistamme on kuvannollisesti sanonut. Elämä semmoisenaan saattoi vielä olla pyhää, mutta Thomas Mugridgeen nähden se oli kadottanut kaiken pyhyytensä. Kun minulle selvisi, että näin "punaista edessäni", valtasi minut kauhu, ja mieleeni iski ajatus, että ehkä ympäristöni raakuus oli tarttunut minuunkin — minuun, joka olin vastustanut kuolemanrangaistuksen oikeutusta silloin, kun kaikkein inhottavimmat rikokset olivat kysymyksessä!
Puoli tuntia kului, ja nyt huomasin, että Johnson ja Louis olivat joutuneet jonkinlaiseen kiistaan. Se päättyi siten, että Johnson työnsi syrjään toisen käsivarren, joka yritti pidättää häntä, ja hyökkäsi eteenpäin. Hän kiiruhti suoraan kannen yli, hyppäsi etumaisiin köysitikapuihin ja alkoi kiivetä. Mutta Susi-Larsenin terävä silmä huomasi hänet.