"Silloin minä teen niin." Näin sanoessaan hän puristi huulensa lujasti yhteen, mutta seuraavalla hetkellä hän oli valmis korjaamaan väitettään. "Se on, enimmäkseen minä teen niin. Mutta miksi ette voi tehdä jotakin, missä ei ole mitään väärää ja mikä ei vahingoita ketään — kuten esimerkiksi tämä ratsastus."
Dede leikitteli hetkisen hermostuneesti kynällä ikäänkuin olisi harkinnut vastaustaan ja Daylight odotti kärsivällisesti.
"Tämä ratsastus", alkoi hän, "ei ole oikein ihmisten mielestä. Päättäkää itse. Te tunnette maailman. Te olette herra Hamish, miljoonainomistaja — —"
"Pelaaja", keskeytti Daylight tuimasti.
Dede nyökähytti hyväksyvästi päätään ja jatkoi:
"Ja minä olen pikakirjoittajattarena teidän konttorissanne — —"
"Te olette tuhat kertaa minua parempi — —" yritti Daylight keskeyttää, mutta Dede keskeytti hänet vuorostaan.
"Ei ole siitä kysymys. Se on selvä ja yleinen pulma, joka täytyy ottaa huomioon. Minä teen teille työtä. Eikä ole kysymys siitä, mitä te tai minä ajattelemme, vaan mitä muut ihmiset ajattelevat. Eikä ole tarvis kertoa teille sen enempää siitä. Te tiedätte itse."
Hänen kylmä, asiallinen puhetapansa oli ristiriidassa hänen naisellisuutensa kanssa — tai Daylight ainakin ajatteli niin katsellessaan hänen vartalonsa kaarevia viivoja, povea, joka nousi ja laski syvään — ja punaa, jonka mielenliikutus oli kohottanut hänen poskilleen.
"Olen pahoillani, että olen peloittanut teidät mielipaikoiltanne", sanoi hän miltei tarkoituksettomasti.