Daylight oli ripeämpi toimimaan. "Ooh, tiedän kyllä, että näytän mielettömältä", sanoi hän. "Minun täytyy kai istuutua. Älkää pelätkö, neiti Mason. Minä en ole todenteolla vaarallinen."
"Minä en pelkää", vastasi Dede hymyillen ja istuutui nojatuoliin, jonka vieressä lattialla oli ompelukori, josta pisti esiin pitsiä ja ohutta kangasta. Hän hymyili vielä kerran. "Vaikka tunnustan, että te säikytitte minua hetki sitten."
"On hullunkurista", huokasi Daylight miltei valittaen, "että tässä minä istun, vaikka olen kyllin vahva taivuttaakseni teidät kaksinkerroin. Tässä istun minä, joka olen tottunut taivuttamaan ihmiset ja eläimet ja kaikkityyni tahtoni mukaan. Ja minä istun tässä nojatuolissa nöyränä ja avuttomana kuin karitsa. Te olette minut niin nujertanut."
Dede vaivasi turhaan päätään koettaen keksiä vastausta näihin huomautuksiin. Sen sijaan pysähtyivät hänen ajatuksensa itsepintaisesti siihen tosiasiaan, että Daylight kesken väkivaltaista kosintaa malttoi tehdä asiaankuulumattomia huomautuksia. Häntä hämmästytti Daylightin miehekäs varmuus. Niin vähän tämä epäili, että saisi hänet omakseen, että hän saattoi ylimalkaisesti viisastella rakkaudesta ja rakkauden vaikutuksista.
Dede huomasi, että hän tietämättään pisti kätensä takintaskuun, missä
Dede tiesi hänen pitävän tupakkansa ja savukepaperinsa.
"Saatte polttaa jos haluatte", sanoi hän.
Daylight veti kätensä niin äkisti taskusta kuin olisi taskussa ollut jotakin, joka olisi pistänyt häntä.
"Ei, en ajatellut polttamista. Ajattelin teitä. Mitä muuta voi mies tehdä kuin pyytää vaimokseen naista, jota rakastaa. Juuri niin minä teenkin. En osaa tehdä sitä kaikkien sääntöjen mukaan. Tiedän sen. Mutta osaan puhua suuni puhtaaksi selvällä englanninkielellä ja se riittää minulle. Rakastan teitä hurjasti, neiti Mason. Te olette nyt miltei aina mielessäni. Ja haluan tietää, rakastatteko tekin minua. Siinä kaikki."
"Toivon, ettette olisi kysynyt", sanoi Dede lempeästi.
"Ehkä on parasta, että saatte tietää yhtä ja toista ennenkuin annatte vastauksen", jatkoi Daylight huomaamatta, että vastaus jo oli annettu. "En ole milloinkaan ennen elämässäni tavoitellut naista omakseni huolimatta sanomalehtireportterien päivänvastaisista jutuista. Lorut, mitä sanomalehdissä ja kirjoissa olette lukenut minusta — että minä muka olisin naistensurmaaja — ovat vääriä. Siinä ei ole totta siteiksikään. Arvaan, että kortinpeluussa ja whiskynjuonnissa olen suorittanut enemmän kuin oman osani, mutta naiset olen jättänyt rauhaan. Muuan nainen surmasi itsensä, mutta minä en tiennyt, että hän rakasti minua niin hurjasti, sillä muutoin olisin nainut hänet — en rakkaudesta vaan estääkseni häntä tappamasta itseään. Hän oli paras siellä olevasta naisjoukosta, mutta minä en milloinkaan antanut hänelle aihetta luulla, että rakastin häntä. Kerron teille tämän kaiken siksi, että olette lukenut siitä ja haluan, ettei teillä ole minusta vääriä käsityksiä."