"Pidättekö minusta — hiukkasenkaan?"
Tällä kertaa hän nyökähytti päätään ja samalla hymyili huvitettuna. Mutta hänen hymyilyssään ei ollut mitään halveksivaa vivahdusta. Aseman humoristinen puoli jäi harvoin häneltä huomaamatta.
"No, siitä voi sukeutua enemmänkin", sanoi Daylight. "Se on alku. Minäkin vain pidin teistä ensin ja nyt olen joutunut näin pitkälle. Te muistatte, että kerran sanoitte, ettette pidä minun elämäntavastani. No hyvä, olen koko lailla muuttanut sitä. En ole enää pelaaja niinkuin olin ennen. Olen ryhtynyt rehelliseen työhön, kuten te sitä nimitätte, säästän aikaa ja lisään paikkakunnan väkiluvun kolminkertaiseksi. Ja ensi vuonna tähän aikaan kasvaa kukkuloilla kaksi miljoonaa eukalyptys-puuta. Sanokaa, pidättekö minusta enemmän kuin hiukkasen?"
Dede kohotti katseensa työstään ja katsoi häneen vastatessaan: —
"Pidän teistä paljonkin, mutta — —"
Daylight odotti hetkisen, että Dede olisi täydentänyt lauseensa, mutta kun Dede vaikeni, jatkoi hän itse.
"Minulla ei ole liian hyvät käsitykset itsestäni, joten voin kerskailematta sanoa, että minusta tulee oikein hyvä aviomies. Minulla ei ole taipumusta moittimiseen eikä jankuttamiseen. Arvaan, mitä merkitsee teidänlaisellenne naiselle riippumattomuus. No hyvä, te saatte olla riippumaton minun vaimonani. Teitä ei mikään kahlehdi. Saatte noudattaa omaa tahtoanne eikä mikään ole teille liian hyvää. Minä annan teille kaikki, mitä sydämenne halajaa — —"
"Paitsi itseänne", keskeytti Dede äkisti, miltei terävästi.
Daylightin ällistys oli lyhytaikainen.
"En käsitä sitä. Olen vilpitön ja suora ja elän rehellisesti. En halua jaettuja tunteita."