"En tarkoita sitä", sanoi Dede. "Sen sijaan, että antaisitte itsenne vaimollenne, te antaisitte itsenne Oaklandin kolmellesadalle asukkaalle, raitioteillenne ja lauttauslaitoksellenne, noille kahdelle miljoonalle puulle kukkuloilla — kaikille liikeyrityksillenne — ja — ja — kaikelle sille, mitä tarkoitan."
"Saammepa nähdä, ettei niin käy", sanoi Daylight ylpeästi. "Minä olisin teidän, milloin vain käskisitte — —"
"Niin te ajattelette, mutta toisin kävisi." Dede tuli äkkiä hermostuneeksi. "Meidän täytyy lopettaa tämä keskustelu. Se muistuttaa liiaksi kaupan hierontaa. 'Paljonko annatte?' 'Annan niin ja niin paljon.' 'Tahdon enemmän' ja niin edespäin. Pidän teistä, mutta en kylliksi voidakseni mennä naimisiin kanssanne, enkä milloinkaan tule pitämään teistä niin paljon, että tulisin vaimoksenne."
"Miten tiedätte sen?" kysyi Daylight.
"Koska pidän teistä yhä vähemmin ja vähemmin."
Daylight tuli sanattomaksi. Isku näkyi selvästi hänen kasvoillaan.
"Oi, te ette käsitä", huudahti Dede kiihkeästi ja alkoi menettää itsehillitsemiskykynsä. "En tarkoita siten. Pidän teistä; mitä enemmän olen oppinut teitä tuntemaan, sitä enemmän olen pitänyt teistä. Ja mitä enemmän olen oppinut teitä tuntemaan, sitä vähemmin uskaltaisin mennä kanssanne naimisiin."
Tämä arvoituksellinen lausunto sai Daylightin aivan neuvottomaksi.
"Käsitättekö?" jatkoi Dede kiireesti. "Olisin voinut ennemmin mennä naimisiin sen Elam Hamishin kanssa, joka juuri oli tullut Klondikesta, kun ensi kerran näin hänet, kuin mennä naimisiin teidän kanssanne sellaisena kuin te nyt istutte edessäni."
Daylight ravisti hitaasti päätään.