Daylight koetti keskeyttää, mutta Dede ehkäisi hänet ja hänen äänensä vapisi.
"Ei, ei, antakaa minun puhua loppuun. En ole tehnyt muuta kuin miettinyt, miettinyt, miettinyt kaikki nämät kuukaudet siitä lähtien kuin aloimme yhdessä ratsastaa, ja nyt kun olen alkanut puhua, niin puhun kaikki mitä minulla on mielessäni. Rakastan teitä, mutta en voi mennä kanssanne naimisiin ja raiskata rakkauttani. Te olette muuttumassa sellaiseksi, että minun lopulta täytyy halveksia teitä. Te ette voi auttaa sitä!. Enemmän kuin te voitte minua rakastaa, te rakastatte liikepeliä. Nämät liikeasiat — ja se on kaikki vallan tarpeetonta, sillä te olette jo rikas — vaativat teidät kokonaan. Väliin ajattelen, että olisi helpompaa jakaa teidät toisen naisen kanssa kuin jakaa teidät liikeasioitten kanssa. Omistaisinhan edes puolet teistä. Mutta liikeasiat eivät anasta teistä vain puolta, vaan yhdeksän kymmenesosaa tai yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasosaa.
"Muistakaa, ettei avioliiton tarkoitus minulle ole se, että saisin miehen rahat käytettäväkseni. Minä tahdon miehen. Te sanotte, että te tahdotte minut. Ja otaksukaa, että minä suostuisin, mutta antaisin teille vain yhden sadannesosan itsestäni. Otaksukaa, että elämässäni olisi jotakin muuta, joka anastaisi toiset yhdeksänkymmentä yhdeksäsosaa ja joka sitä paitsi turmelisi vartaloni, muodostaisi pussit silmieni alle, ja vanhuudenrypyt silmäkulmiini ja rumentaisi ruumiini ja sieluni. Tyytyisittekö tähän yhteen sadasosaan minusta? Kuitenkaan te ette tarjoa minulle sen enempää. Kummeksitteko, etten tahdo tulla vaimoksenne? — etten voi?"
Daylight odotti nähdäkseen, oliko hän jo lopettanut ja hän jatkoi vielä.
"Se ei johdu siitä, että minä olen itsekäs. Onhan rakkaus etupäässä antamista eikä ottamista. Mutta minä näen niin selvästi, etten kaikella antamisellani tekisi teille mitään hyvää. Te olette kuin sairas mies. Te ette pelaa liikepeliä kuten muut miehet. Te pelaatte sitä sydämellänne ja sielullanne ja koko olemuksellanne. Huolimatta siitä, mitä te uskotte ja aijotte, olisi vaimo teille vain lyhyt ajanviete. Teillä on tuo mainio Bob, joka talliin suljettuna on menehtyä. Te ostaisitte minulle kauniin asunnon ja jättäisitte minut siihen ikävöimään kunnes joutuisin pois suunniltani tai itkemään silmäni puhki avuttomuudessani ja kykenemättömyydessäni teitä pelastamaan. Liikehuolet kalvaisivat teitä ja pitäisivät teitä koko ajan vallassaan. Te pelaatte sitä, niinkuin te olette pelannut kaikkea muutakin, niinkuin te Alaskassa pelasitte uhkapeliä matkoillanne. Ei kukaan saanut taivaltaa niin nopeasti ja kauvas, tehdä työtä niin ankarasti ja kestävästi. Teitä ei pidättänyt mikään; te panitte kaikki mitä omistitte jokaiseen uuteen yritykseenne — —"
"Rajana on taivas", mutisi Daylight vahvistukseksi.
"Mutta jos te vain tahtoisitte siten olla rakastaja — aviomiehenä — —"
Hänen äänensä petti ja hänen kosteille poskilleen kohosi puna, kun hän loi alas katseensa Daylightin katseen edessä.
"Ja nyt en sano enää sanaakaan", lisäsi hän, "Olen pitänyt aika saarnan."
Hän nojasi nyt teeskentelemättä ja avoimesti Daylightin käsivarteen, eikä kumpikaan tuntenut tuulta, joka puhalsi yhä navakammin. Rankkasade ei ollut vielä tullut, mutta vähäväliä toi tuulenpuuska mukanaan usvankaltaista sadetta. Daylight oli hämillään eikä koettanut sitä peittää ja hän oli vielä hämillään kun hän alkoi puhua.