"Ryypätkää mitä haluatte, voittaja maksaa!" huusi Daylight kaikille ympärillään oleville, nousi samalla tuoliltaan ja tarttui Neidon käsivarteen. "Pistetään tanssiksi, kuuletteko. Yö on vasta alullaan; ja huomenna minulla on paljon puuhia. Kuulkaa Rawlins, minä suostun tuohon sopimukseen. Minä lähden matkaan tänä aamuna kello yhdeksän — vai? Tulkaa kaikki mukaan! Missä viulunsoittaja on?"
III LUKU.
Tämä oli Daylightin yö. Hän oli remuavan juhlan keskipiste ja johtaja, väsymätön ilontuoja, joka tartutti kujeilunhalun muihinkin. Mikään kuje ei ollut liian hurja hänen tovereidensa mielestä, ja kaikki yhtyivät ilonpitoon, vaikka se vähitellen muuttuikin mielettömäksi hoilaamiseksi ja hurjaksi hihkumiseksi. Kenenkään ei tarvinnut olla huolissaan eikä kainostella. Yukonissa tiedettiin, että kun yö oli Burning Daylightin, niin viha ja murhe oli kiellettyä. Hänen yönään ei kukaan uskaltanut riidellä. Ennen sellaista joskus oli tapahtunut ja miehet olivat silloin oppineet, mitä kelpo tappelu on ja he olivat saaneet sellaisen löylytyksen, jonka ainoastaan Burning Daylight saattoi antaa. Hänen yönään täytyi nauraa ja olla onnellinen tai mennä kotiin.
Daylight oli väsymätön. Tanssien välillä hän maksoi velkansa Kearnsille antamalla kahdenkymmenen tuhannen arvosta kultahiekkaa ja siirtämällä hänelle oikeutensa Moosehiden valtauksiin. Samaten järjesti hän matkasopimuksensa Billy Rawlinsin kanssa ja ryhtyi lähtövalmisteluihin. Hän lähetti sananviejän kiireesti hakemaan Kamaa, koirain-ajajaansa, joka oli fananaw-intiaani ja oli joutunut kauas heimonsa asuinsijoilta valkoihoisten anastajain palvelukseen. Kama tuli Tivoliin, pitkänä, laihana, jäntevänä, turkit yllään, äänettömänä ja välittämättä juhlijoista, jotka remusivat hänen ympärillään Daylightin antaessa hänelle määräyksiään.
"Jaa", sanoi Kama, laskien sormillaan määräyksiä. "Saatava kirjeitä Rawlinsilta. Tavarat rekeen. Ruokaa Selkirkiin saakka — kai haluatte koiranruoan riittävän Selkirkiin saakka."
"Riittävästi koiranruokaa, Kama."
"Jaa. Laittaa reki kuntoon kello yhdeksäksi. Tuoda lumikengät. Ei tuoda telttaa. Entä mitä muuta?"
"Ei mitään", vastasi Daylight päättäväisesti.
"Paljon pakkasta."
"Luuletko työtämme helpoksi, vai? Viemme paljon kirjeitä sinne ja tuomme takaisin paljon kirjeitä. Olet voimakas mies. Paljon pakkasta, paljon työtä, kaikki hyvin."