Nämät puuhat eivät tuottaneet heille vaivaa. Se oli enemmän huvia kuin työtä. Vain ohimennen he silloin tällöin auttoivat luontoa. Nämät kukat ja pensaat kasvoivat itsestään ja sopivat ympäristöön. Mies ja nainen eivät koettaneet kasvattaa kukkaa tai pensasta, joka ei avutta menestynyt. Eivätkä he suojelleet niitä niiden vihollisilta. Hevoset ja varsat ja lehmät ja vasikat kävivät laitumella ja tallasivat niitä ja kukan tai pensaan oli tultava toimeen miten parhaiten taisi. Mutta elukat eivät tehneet sanottavasti vahinkoa, sillä niillä oli vähän ja maatila oli laaja. Muuten olisi Daylight voinut ottaa kaksitoista hevosta laitumelle ja ansainnut puolitoista dollaria kuussa hevosesta. Mutta hän ei tehnyt sitä peläten hävitystä, jonka sellainen hevoslauma olisi saanut aikaan.
Ferguson tuli heidän luokseen juhlimaan huoneenlämmitystä, joka seurasi suuren kivi-tulisijan valmistumista. Daylight oli jonkun kerran ratsastanut laakson poikki neuvottelemaan hänen kanssaan siitä, miten oli meneteltävä ja hän oli ainoa vieras tässä juhlatilaisuudessa, jolloin ensi kerran oli tuli takassa. Poistamalla väliseinän oli Daylight tehnyt kahdesta huoneesta yhden ja tämä oli suuri arkihuone, mihin Deden aarteet oli sijoitettu — hänen kirjansa ja taulunsa ja valokuvansa, hänen pianonsa, Venuksen kuvapatsas, hehkupannu, missä lautasia ja vateja lämmitettiin ja kaikki sen kiiltävät tarpeet. Deden omien nahkojen lisäksi oli täällä Daylightin tappamien kauriiden ja preeriasusien nahkoja ja yksi vuorileijonan nahka. Hän oli itse parkinnut ne hitaasti ja vaivaa nähden vanhan ajan kullankaivajien tapaan.
Daylight ojensi tulitikun Dedelle, joka raapaisi tulta ja sytytti. Hauras manzanita-puu ritisi, kun liekit levisivät ja kävivät kiinni suurempien puiden kuivaan kuoreen. Sitten Dede nojasi miehensä käsivarteen ja kolmisin he katselivat jännityksestä henkeään pidätellen. Kun Ferguson lausui tuomion, teki hän sen säteilevin kasvoin ja käsi ojennettuna.
"Se vie savun! Totta vie, se vie savun!" huusi hän.
Hän puristi Daylightin kättä innoissaan ja Daylight puristi yhtä innokkaasti hänen kättään ja kumartui ja suuteli Dedeä huulille. He olivat yhtä onnelliset vähäpätöisen työnsä onnistumisesta kuin joku suuri päällikkö on hämmästyttävästä voitosta. Fergusonin silmät olivat epäilyttävän kosteat ja nainen nojasi lujemmin mieheen, jonka työn tulos tämä oli. Daylight nosti äkkiä vaimonsa käsivarsilleen ja lennätti häntä pianolle päin huutaen: "Soita, Dede! Soita ylistysvirsi!"
Ja liekkien noustessa takassa, joka toimi moitteettomasti, kaikui huoneessa riemuitsevat säveleet.
XXVI LUKU.
Daylight ei ollut tehnyt mitään ehdottoman raittiuden lupausta, vaikkei ollut maistanut väkijuomia kuukausmääriin siitä päivästä lähtien, jolloin oli päättänyt tehdä vararikon. Nyt hän jo arveli olevansa kyllin vahva uskaltaakseen ottaa lasillisen ottamatta toista. Toisaalta oli hän menettänyt kaiken halun ja tarpeen juoda jouduttuaan maalle. Hän ei kaivannut sitä ja unohti, että sitä oli olemassakaan. Mutta hän ei tahtonut tunnustaa pelkäävänsä sitä ja kun hänelle kaupungissa joskus tarjottiin, vastasi hän: "Hyvä on, poikaseni. Jos minä juomalla lasillisen ilahutan teitä, niin olkoon menneeksi. Saanko whiskyä?"
Mutta yksi lasillinen ei herättänyt hänessä halua juoda toista. Se ei tehnyt häneen mitään vaikutusta. Hän oli todella niin voimakas, ettei niin pieni määrä tehonnut häneen. Kuten hän oli Dedelle ennustanut, oli kaupunkilainen liikemies Burning Daylight kuollut pikaisen kuoleman maatilalla ja hänen nuorempi veljensä, Alaskan Daylight astunut hänen sijaansa. Kaikki liika lihavuus oli hävinnyt hänen ruumiistaan ja hän oli taas, kuten entisaikaan, laiha ja notkea kuin intiaani. Niinikään olivat entiset kuopat jälleen ilmestyneet hänen poskiinsa. Hänelle ne ilmaisivat, että hänen ruumiinsa oli parhaassa kunnossa. Hänestä tuli Sonoma-laakson tunnustetusti vahva mies, joka nosti raskaimmat taakat ja viimeiseksi väsyi reippaan maanviljelijä-väen keskuudessa. Ja kerran vuodessa hän vietti syntymäpäiväänsä entiseen kullankaivaja-tapaan haastamalla koko laakson kilpasille kanssaan maatilalle. Ja suuri osa laakson asukkaista noudatti kutsua, toi naiset ja lapset mukanaan ja vietti päivän hauskasti ulkosalla huvitellen.
Ensin oli Daylight rahaa tarvitessaan noudattanut Fergusonin esimerkkiä ja käynyt päivätyössä; mutta pian saattoi hän ansaita toisella tavalla, joka miellytti häntä enemmän, eikä pakottanut häntä jättämään Dedeä yksin kotiin ja luopumaan alituisista ratsastusretkistä kukkuloilla. Seppä oli leikkiä laskien kehoittanut häntä koettamaan opettaa muuatta pahatapaista varsaa ja hän onnistui tässä niin hyvin, että hän pian sai maineen taitavana hevosen-opettajana. Pian hän saattoi ansaita kaikki rahat mitä tarvitsi tällä hänelle mieluisalla työllä.