Hän katsahti voitonriemuisana ympärilleen ja hänen puhettaan seuranneiden hyvä-huutojen joukosta kuului kehoituksia, että Daylight nousisi puhumaan. Tämä ilmoittikin suostuvansa. Haettiin tuoli ja hänet autettiin sille seisomaan. Hän ei ollut selvempi rähisevää joukkoa, jonka yläpuolelle hänet oli korotettu — hurjaa, karkeavaatteista joukkoa, missä joka miehellä oli jalassaan intiaanisaappaat tai eskimolais-kengät. Rukkaset riippuivat joka miehen kaulalla, ja nahkaset korvalaput oli nostettu ylös, joten ne muistuttivat muinaisten viikinkien kypäränsiipiä. Daylightin tummat silmät välähtivät ja väkevät juomat olivat tummentaneet hänen poskiensa pronssivärin. Häntä tervehtivät joka taholta innokkaat huudot, jotka saivat hänen silmänsä kosteiksi epäilyttävällä tavalla, vaikka useat äänet olivatkin sammaltavia, humalan sotkemia. Niin, siten ovat miehet käyttäytyneet, juhlineet, tapelleet ja reuhanneet joko pimeissä luolissa tai nuotion ääressä kyyröttäen, Rooman keisaripalatseissa ja ryöväriritarien kalliolinnoissa, tai nykyajan pilvenpiirtäjissä ja merikaupunkien tillikoissa. Juuri sellaisia olivat nämäkin miehet, jotka napaseudun yössä loivat valtiota, suurisuisia, juopuneita ja räyhääviä, leväten muutamina hurjina unhotuksen hetkinä sankarillisen kamppailunsa julmasta todellisuudesta. He olivat nykyajan sankareita, eivätkä olleet missään suhteessa huonompia kuin muinaisajan.
"Noh, pojat, en oikeastaan tiedä, mitä sanoisin", alkoi Daylight verkkaan ja hiljaisesti puhua, järjestellen sekavia ajatuksiaan ja tunteitaan. "Kerronpa teille pienen kaskun. Minulla oli alhaalla Juneaussa yhtiömies. Hän oli kotoisin Pohjois-Carolinasta ja hänellä oli tapana kertoa minulle tämä sama juttu. Se tapahtui vuoristossa hänen kotiseudullaan, ja silloin oli häät. Saapuvilla olivat koko perhe ja kaikki ystävät. Pappi oli juuri pääsemässä loppuun ja sanoi: 'Ne jotka Jumala on yhteen laittanut, niitä ei ihmisten pidä eroittaman'.
"'Pastori', sanoi sulhanen, 'minusta sananne eivät sattuneet muodollisesti vallan oikein. Haluan, että vihkimiseni tapahtuu moitteettomasti.'
"Kun savu oli hälvennyt, katsoi morsian ympärilleen ja näki kuolleen sulhasen, kuolleen papin, kuolleen veljen, kaksi kuollutta enoa ja viisi kuollutta häävierasta.
"Silloin huokasi hän syvään ja lausui: 'Luulenpa uudenaikaisten, nopeasti laukeavien revolverien vieneen hiiteen tulevaisuudentoiveeni.'
"Ja niin sanon minäkin teille kaikille", lisäsi Daylight, kun naurunrähäkkä oli hiljentynyt, "Jack Kearnsin neljä kuningasta ovat vieneet hiiteen tulevaisuudentoiveeni. Minulla on matti kukkarossani ja minun on taivallettava Dyeaan —"
"Aijotko lähteä karkuun?" joku kysyi.
Hänen kasvonsa vääntyivät lyhyen silmänräpäyksen ajaksi vihasta, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä oli hänen hyvä tuulensa palannut.
"Tiedän, että vain leikillänne pistätte nenänne asiaan, joka ei teille ensinkään kuulu", hän sanoi hymyillen. "Tietenkään minä en aijo karata näiltä mailta."
"Vannomatta paras, Daylight", sanoi sama ääni.