"Pysyn sanassani. Tulin ensimäisenä Chilcootin poikki vuonna 83. Kuljin solassa lumimyrskyssä, paita riekaleina ja eväinäni kupponen jauhoja. Sain sinä talvena elantoni Juneaussa ja keväällä kuljin vielä kerran solan poikki. Ja sitten vielä kerran pakoitti nälänhätä minut lähtemään. Seuraavana keväänä palasin ja vannoin, etten milloinkaan poistuisi täältä ennenkuin olin päässyt varakkaaksi. Ja täällä olen pysynyt ja täällä minä nyt olen enkä aijo lähteä täältä. Vien postin ja palaan rehellisesti. En pysähdy yöksikään Dyeaan. Ennätän Chilicootiin pian, vaihdan koiria ja otan postin ja koiranruokaa. Ja vannon vielä kerran kautta helvetin tulen ja Johannes Kastajan pään, etten pötki paremmille markkinoille ennenkuin olen täällä koonnut omaisuuden. Ja sanon teille, ettei se saakaan olla mikään tavallinen omaisuus."
"Mikä sinusta on rikkaus?" kysyi Bettles alhaalta, hellästi hyväillen
Daylightin jalkoja.
"Niin, kuinka paljon? Mikä on teidän mielestänne rikkaus?" huusivat toiset.
Daylight mietiskeli hetkisen tiukkaan.
"Neljä tai viisi miljoonaa" sanoi hän hitaasti kohottaen kättään, vaatien hiljaisuutta, kun hänen ilmoittamansa määrä otettiin vastaan ivahuudoin, "Niin, minä olen itsepäinen ja panen alkumääräksi miljoonan. Enkä lähde maasta unssiakaan vähemmällä."
Taas kuului ivahuutoja. Koko Yukonista ei siihen mennessä vielä oltu saatu edes yhteensä viiden miljoonan edestä kultaa eikä kukaan ollut tehnyt sadantuhannen löytöä, miljoonista puhumattakaan.
"Kuulkaa kaikki. Olette nähneet Jack Kearnsin voiton tänä yönä. Näitte hänen epäröivän, ennenkuin hän osti uudet kortit. Hänen kolme kuningastaan eivät riittäneet. Mutta hän tiesi, että hän vielä saattoi saada yhden kuninkaan, se oli hänen voittomahdollisuutensa — ja hän sai tuon kuninkaansa. Ja vakuutan teille, että minullakin on kortit ja voittomahdollisuuteni. Yukonissa löydetään kohta oikea kulta-aarre. En tarkoita tavallisia Moosehiden ja Birch Creekin kaltaisia kultasuonia. Tarkoitan oikein huikeata kullanrunsautta. Sanon teille, että se synnyttää kansanvaelluksen, jota ei mikään voi estää. Sinne saatte seurata intiaanisaappaitteni jälkiä lähimmässä tulevaisuudessa, jos mielitte löytää minut — jossakin Stewart-joen, Indianjoen ja Klondike-joen seutuvilla. Kun olen tuonut postin takaisin, lähden sinne niin nopeasti, että lumi vaan tuiskuaa ympärilläni. Kultaa tulee, toverit, kultaa pelkästä ruohikostakin, sata dollaria yhdestä huuhdontakattilasta. Te luulette, että helvetti on irti, kun tämä kultalöytö on tehty."
Hän kohotti lasinsa huulilleen.
"Toivon, että te kaikki silloin tulette upporikkaiksi."
Hän joi ja astui alas tuolilta, joutuen toisen kerran Bettlesin karhunsyleilyyn.