"Jos olisin teidän sijassanne, Daylight, en lähtisi tänään", neuvoi Joe Hines, käytyään katsomassa oven ulkopuolella olevaa väkiviina-lämpömittaria. "Nyt on oikein paukkuva pakkanen. Nyt on kuusikymmentä kaksi astetta kylmää ja lämpömittari vielä alenee. On parempi odottaa ilmanmuutosta."
Daylight nauroi ja vanhat erämiehet hänen ympärillään nauroivat.
"On juuri teidän keltanokkien tapaista", sanoi Bettles, "pelätä pientä pakkasta. Ja anteeksiantamattoman vähän te tunnette Daylightia, jos luulette, että pakkanen häntä pidättää."
"Voi ainakin jäädyttää hänen keuhkonsa, jos hän nyt lähtee matkaan", kuului vastaus.
"Jäädyttää paperia ja siirappikaramellia! Kuulkaahan, Hines, olette ollut näillä mailla kolme vuotta. Ette ole vielä tottunut ilmanalaan. Olen nähnyt Daylightin taivaltavan yhdessä päivässä viisikymmentä penikulmaa Koyokukia pitkin, kun lämpömittari näytti seitsemääkymmentäneljää."
Hines ravisti päätään murheellisena.
"Keuhkot siellä jäätyy", valitti hän. "Jos Daylight lähtee taipaleelle ennenkuin tulee ilmanmuutos, ei hän ikinä pääse perille — ja hänen on taivallettava levähtämättä."
"Dyeaan on tuhat penikulmaa", ilmoitti Bettles kiiveten tuolille ja tukien huojuvaa ruumistaan kiertämällä kätensä Daylightin kaulaan. "Sanon, että sinne on tuhat penikulmaa ja suurin osa tiestä on ummessa, mutta lyön vetoa, että Daylight ennättää Dyeaan kolmessakymmenessä päivässä."
"Se on keskimäärin kolmekymmentäkolme penikulmaa päivässä", varoitti
Doc Watson, "ja olen toki itsekin ollut taipaleella. Lumimyrsky
Chilcootissa tukkeisi häneltä tien viikoksi."
"Mitä vielä", vastasi Bettles, "Daylight suorittaa vielä paluumatkankin kolmessakymmenessä päivässä ja minä lyön vetoa viisi sataa dollaria, että niin käy kuin sanon lumimyrskyistä huolimatta."