Sanojensa vahvikkeeksi otti hän esiin aimo makkaran kokoisen kultahiekkapussin ja löi sen tarjoilupöytään. Doc Watson paiskasi pussinsa viereen.
"Malttakaahan!" huusi Daylight. "Bettles on oikeassa ja minäkin haluan olla vedossa mukana. Lyön vetoa viisi sataa dollaria siitä, että olen kuudenkymmenen päivän kuluttua tästä päivästä Tivolin ovella Dyean posti mukanani."
Kuului epäluuloista murinaa ja tusina miehiä otti esiin pussinsa. Jack
Kearns tunkeutui joukkoon ja vaati puheenvuoroa.
"Minä yhdyn vetoon, Daylight", huusi hän, "Kaksi yhtä vastaan, ettette tee sitä — seitsemässäkymmenessä päivässä."
"Ei mitään almuja, Jack", kuului vastaus. "Vetosumma on sama kummallakin puolen ja aika on kuusikymmentä päivää."
"Seitsemänkymmentäviisi päivää ja kaksi yhtä vastaan, ettette tee sitä", intti Kearns. "Rantajää on haurasta."
"Mitä minulta voitatte, on teidän", sanoi Daylight. "Ette, piru vieköön, saakaan sitä tällä tavalla annetuksi minulle takaisin. En tahdo lyödä vetoa kanssanne. Te koetatte antaa minulle rahaa. Mutta sanonpa teille jotakin, Jack, minulla on vielä muita mahdollisuuksia. Voitan sen takaisin lähipäivinä. Odottakaahan vaan, kunnes suuri kultasuoni löytyy. Silloin pelaamme me, te ja minä, sellaista peliä, jota ei miehen tarvitse hävetä."
He puristivat toistensa kättä.
"Luonnollisesti tekee hän sen", kuiskasi Kearns Bettlesin korvaan. "Ja minä lyön vetoa, että Daylight on saapunut takaisin kuudenkymmenen päivän kuluessa."
Billy Rawlins päätti vedon ja Bettles syleili Kearnsia innoissaan.