"Kautta Jupiterin, tahtoisinpa minäkin olla mukana tässä vedossa", sanoi Olaf Henderson, vetäen Daylightin pois Bettlesin ja Kearnsin luota.
"Voittaja maksaa!" huusi Daylight, päättäen vedon. "Ja minä tulen varmasti voittamaan, ja kuusikymmentä päivää on pitkä ryyppyjen väli, joten minä maksan nyt. Sanokaa mitä juomia haluatte!"
Whisky-lasi kädessä kiipesi Bettles takaisin tuolilleen ja keinuen edestakaisin lauloi ainoaa taitamaansa laulua: —
Pyhäkoulun peruukeitten Kera Henry Ward Beecher on, käy sassafras-juuresta juttu. Mutt' kielellä paatuneitten sanan selvitys ei lie mahdoton: mehu kielletyn puun on tuttu.
Ja sitte joukko kertasi kuorossa:
Mutt' kielellä paatuneitten sanan selvitys ei lie mahdoton: mehu kielletyn puun on tuttu.
Joku avasi ulko-oven. Heikko, harmaa valo kajasti huoneeseen.
"Päivä jo nousee, päivä jo nousee — burning daylight, burning daylight", huusi joku varoittaen.
Daylight vaikeni kesken puhettaan, meni ovelle ja laski korvalappunsa alas. Kama seisoi ulkona reen vieressä. Se oli pitkä, kapea laitos, kuusitoista tuumaa leveä ja seitsemän ja puoli jalkaa pitkä ja sen liistepohja oli kuusi tuumaa raudoitettuja jalaksia ylempänä. Siinä oli hirvennahkahihnoilla sidotut, keveät purjekankaaseen käärityt postipussit ja ruokaa ja tarpeita koirille ja ihmisille. Sen edessä kyyrötti tavalliseen köyteen valjastettuina viisi huurrekarvaista koiraa. Ne olivat husky-koiria [husky: tavattoman vahva, kestävä, ilkivaltainen ja viisas susikoira] saman suuruisia ja -värisiä, kaikki tavattoman kookkaita ja kaikki harmaita. Julmasta kuonosta tuuheaan häntään saakka olivat ne niin metsäsusien näköisiä, kuin herneet samassa palossa ovat toistensa näköiset. Susia ne olivatkin, kesytettyjä tosin, mutta ulkonäöltään ja luonnonlaadultaan susia. Ylinnä kuorman päällä, sidehihnojen alle työnnettyinä ja valmiina heti käytettäviksi, oli kaksi paria lumikenkiä.
Bettles osoitti napaseudun jäniksennahoista tehtyä vaippaa, joka pisti esiin pussin suusta.