"Hoi Daylight!" tervehti tämä. "Tekee vanhoille silmilleni hyvää nähdä sinua."
"Hoi, Louis, milloin olet oppinut noin koreasti puhumaan?" sanoi tulokas. "Tule ottamaan naukku ja kerro meille kaikki mikä koskee Bone Creekia. No, vanha veikko, puristahan kättäni vielä kerran. Missä on toverisi? Olen juuri häntä etsimässä."
Toinen harvinaisen kookas mies tuli tarjoilupöydän äärestä lyömään kättä. Olaf Henderson ja Ranskalais-Louis, molemmat Bone Creekin osakkaita, olivat seudun kookkaimmat miehet, ja vaikka he tuskin olivat puolta päätään pitemmät kuin äskentullut, näytti tämä heidän rinnallaan aivan pienikasvuiselta.
"Hoi Olaf, siinäpä kaipaamani mies", sanoi Daylightiksi nimitetty. "Huomenna on syntymäpäiväni ja aijon hankkia teille kaikille pääntäyteisen humalan — ymmärrättekö? Ja sinulle myös, Louis. Voittehan ottaa humalan minun syntymäpäivänäni — vai? Tule ottamaan ryyppy, Olaf, niin kerron sinulle kaikki."
Vastatullut oli nähtävästi tuonut lämpöaallon huoneeseen. "Sehän on Burning Daylight", huusi Neito, joka ensimäiseksi tunsi hänet hänen tullessaan valoon. Charles Batesin tiukat piirteet kävivät lauhkeammiksi, kun hän näki hänet, ja MacDonald liittyi noihin kolmeen tarjoilupöydän ääressä. Burning Daylightin tultua kävi koko huone äkkiä valoisammaksi ja hauskemmaksi. Viinurit ryhtyivät työhönsä. Puhelu tuli äänekkäämmäksi. Joku nauroi. Ja kun viulunsoittaja, joka kurkisti etuhuoneeseen, huomautti: "Se on Burning Daylight", vilkastui valssintahti huomattavasti, ja tanssijat, joihin yleinen mieliala tarttui, alkoivat pyöriä aivankuin olisivat todella olleet huvitetut tanssista. He tiesivät vanhastaan, ettei mikään ollut laimeata, kun Burning Daylight oli saapuvilla.
Hän kääntyi selin tarjoilupöytään ja näki naisen uunin luona ja sen innokkaan tervetulijaiskatseen, jonka tämä loi häneen.
"Terve, Neito, tyttöseni", huusi hän. "Terve Charley. Mikä teitä kaikkia vaivaa? Miksi näytätte siltä kuin maksaisivat ruumisarkut vain kolme unssia? Tulkaa kaikki juomaan. Tule sinäkin hautaamaton vainaja ja kerro, mikä sinua vaivaa. Tulkaa kaikki. Nyt on minun yöni ja aijon käyttää sitä. Huomenna täytän kolmekymmentä ja sitten olen jo vanha mies. Tämä on viimeinen nuoruuden hurjasteluni. Oletteko kaikki mukana? Siis toimeen! Juokaamme!"
"Malttakaahan, Davis", sanoi hän miehelle, joka jakoi kortit farao-pelissä, ja joka oli työntänyt tuolinsa taaksepäin. "Haluanpa nähdä, tarjoanko minä teille vai te meille muille."
Hän otti takkinsa taskusta raskaan kultahiekkapussin ja nimitti korttinsa.
"Viisikymmentä", sanoi hän.