Hän oli laiha, tupakkaa pureskeleva Uuden Englannin mies, perheensä ainoa uskalikko, joka oli kuullut ja noudattanut Lännestä, Mount Desertin laidunmaiden ja salojen takaa kuuluvaa kutsua.
"Mennä levolle", lisäsi Joe Hines anteeksipyytäen. "Aijomme aamulla suoriutua taipaleelle."
Daylight pidätti heitä vielä.
"Minne? Onko tehty uusi löytö?"
"Ei mitään uutta löytöä", selitti Elijah. "Aijommepa vain hiukan yrittää ja käydä käsiksi Ylämaahan. Haluatko tulla mukaan?"
"Haluanpa tietenkin", vahvisti Daylight.
Mutta kysymys oli tehty leikillä eikä Elijah ollut kuulevinaan myöntymystä.
"Aijomme käydä käsiksi Stewart-jokeen", jatkoi hän. "Al Mayo kertoi minulle ensi kerran kulkiessaan Stewartia alas nähneensä joitakin matalikon tapaisia ja me aijomme tutkia niitä joen vielä ollessa jäässä. Sinä kuulet, Daylight, ja muista sanoneeni: kohta tulee aika, jolloin kullankaivuu on käynnissä talvella. Silloin nauravat miehet meidän talviuntamme."
Tähän aikaan oli kullankaivuu talvella tuntematon asia Yukonissa. Maa oli jäässä sammaleesta ja ruohosta aina peruskallioon saakka ja jäätynyt sora, kova kuin graniitti, oli kuokan ja lapion tiellä. Kesällä miehet kaivoivat maata, mikäli aurinko sitä sulatti. Sitten ryhtyivät he kullankaivuuseen. Talvella he kuljettivat varastonsa, kävivät hirvenä jossa, laittoivat kaikki valmiiksi kesän työtä varten ja vetelehtivät sitten kylmät, pimeät kuukaudet läpeensä Circle Cityn ja Forty Milen tapaisissa suurissa keskusleireissä.
"Talvikaivuuseen ryhdytään vielä varmasti", sanoi Daylight. "Malttakaahan kunnes tuo suuri kultalöytö tehdään virran yläpäässä. Silloin saatte nähdä uudenlaista kaivostyötä. Mikä estää polttamasta puita ja syventämästä kuiluja ja kaivamasta kuljetuskujia pitkin peruskallioita? Jäätynyt maa ja sora pysyy jäässä siksi kuin itse helvetti on jäätynyt ja sen myllyvesi muuttunut jääksi. Tulevaisuudessa kaivetaan malmisuonia sadan jalan syvyydessä. Tulen varmasti mukaan, Elijah."