Elijah nauroi, kokosi toverinsa ja aikoi toisen kerran lähteä ovelle.
"Malttakaa", huusi Daylight, "Puhun kuin puhunkin tosissani."
Nuo kolme miestä kääntyivät äkkiä katsomaan häntä, kasvoillaan hämmästystä, mielihyvää ja epäuskoa.
"Olette mieletön", sanoi Finn, hiljainen, vakaa Wisconsinin mies.
"Koirani ja rekeni ovat valmiina", vastasi Daylight. "Siinä on kaksi valjakkoa ja puoli kuormaa, vaikka meidän täytyy vuorollamme olla helpommalla, sillä koirat ovat tietenkin uuvuksissa."
Nuo kolme miestä olivat hyvin mielissään, mutta vielä hiukan epäilevällä kannalla.
"Kuulkaapas nyt Daylight", sanoi Joe Hines ajattelemattomasti. "Meillä on mielessä tosityö. Tuletteko mukaan?"
Daylight ojensi kätensä ja puristi hänen kättään.
"Silloin on teidän parasta panna levolle", neuvoi Elijah. "Aijomme lähteä liikkeelle kello kuudelta, eikä neljänkään tunnin uni ole pitkä."
"Eiköhän meidän pitäisi siirtää matkaamme yhden päivän ja antaa hänen levätä", ehdotti Finn.