"Eikö teistä ole yksinäistä täällä?"
Vanhus laski sangon maahan ja rupesi tuumimaan.
"Kuinka sen ottaa", sanoi hän ratkaisevasti. "En ole milloinkaan ollut yksin ennenkuin vanha vaimoni kuoli. Toiset ovat yksin ihmisjoukossa ja minä olen niitä. Olen yksin vain silloin, kun käyn 'Friscossa'. Mutta nyt en enää mene sinne. Tämä kelpaa minulle. Olen ollut tässä laaksossa vuodesta 54 alkaen — olin ensimäisiä uutisasukkaita espanjalaisten jälkeen."
Daylight pani hevosensa liikkeelle ja sanoi:
"Hyvää yötä, vaari. Hyvää vointia. Te saatatte kaikki nuoret miehet häpeään ja arvaanpa, että vielä ennätätte haudata monta heistä."
Vanhus nauroi ja Daylight jatkoi matkaa kumman tyytyväisenä itseensä ja koko maailmaan. Näytti siltä, että entinen tyytyväisyys, jota hän oli tuntenut Yukonissa, taipaleella ja leirissä oli palannut. Hän ei voinut karkoittaa silmistään vanhan uutisasukkaan kuvaa. Tämä oli ripeä ukko kahdeksankymmentäneljä-vuotiaaksi. Daylightin mieleen juohtui ajatus seurata hänen esimerkkiään, mutta suuri peli San Fransiskossa karkoitti tämän ajatuksen.
"Kerran vielä", päätti hän, "kun olen tullut vanhaksi ja kyllästynyt peliin, asetun asumaan johonkin tämänkaltaiseen paikkaan ja kaupunki saa mennä helvettiin."
IX LUKU.
Sensijaan, että olisi palannut maanantaina kaupunkiin vuokrasi Daylight teurastajan hevosen toiseksi päiväksi ja ratsasti laakson poikki itäisille kukkuloille tarkastellakseen kaivosta. Täällä oli kuivempaa ja kivikkoisempaa kuin siellä missä hän oli ollut edellisenä päivänä ja rinteillä kasvoi etupäässä matalaa tammimetsää — niin tiheää, että oli mahdotonta päästä sen läpi ratsain. Mutta rotkossa oli runsaasti vettä ja siitä syystä oli siellä uhkea kasvullisuus. Kaivos oli hyljätty, mutta häntä huvitti puolisen tuntia kiipeillä sitä tarkastellen. Hänellä oli kokemusta kvartsikaivoksista ennen Alaskaan menoaan ja hän huomasi ilokseen, ettei hänen entinen viisautensa ollut unohtunut. Tarina oli selvä hänelle: hyvät näytteet, jotka takasivat tunnelin kaivamisen kukkulan rinteeseen; kolmen kuukauden työ ja rahojen loppuminen; työnseisaus, jolloin miehet olivat hakemassa muuta työansiota; sitten paluu ja työn jatkaminen uusin työvoimin, kunnes vuosien toivon jälkeen oli jätetty työ kesken ja lähdetty pois. Luultavasti he jo tätä nykyä olivat kuolleet, ajatteli Daylight, kun hän kääntyi satulassa ja katseli rotkon poikki entistä kaatopaikkaa ja tunnelin mustaa suuta.
Kuten edellisenäkin päivänä kulki hän huvikseen karjapolkuja umpimähkään ja raivasi itselleen tien huipuille. Jouduttuaan ylöspäin vievälle ajotielle, seurasi hän sitä muutaman peninkulman ja joutui pieneen vuorien ympäröimään laaksoon, missä puolisen tusinaa köyhää tilallista viljeli viinirypäleitä jyrkillä rinteillä. Sen takana alkoi tie taas kohota. Tiheä, matala tammimetsä peitti kukkulain rinteet, mutta rotkoissa kasvoi suuria kuusia ja villiä kauraa ja kukkia.