"Se on aika poika", kuului Daylightin arvostelu, kun he palasivat taloon käytyään sitä katsomassa ja maisteltuaan sen vettä.
Majan sisustus oli Daylightille täydellinen yllätys. Keittiö oli erikseen pienessä majasta ulkonevassa rakennuksessa ja koko maja oli yhtenä ainoana avarana asuinhuoneena. Keskellä oli suuri pöytä, joka oli täynnä kirjoja ja aikakauslehtiä. Seinillä oli lattiasta kattoon ulottuvat kirjahyllyt täynnä kirjoja. Daylightista tuntui, ettei hän milloinkaan ollut nähnyt niin paljon kirjoja yhdessä paikassa. Lattialla oli villikissan ja hirvennahkoja.
"Olen itse ampunut ja parkinnut ne", ilmoitti Ferguson ylpeästi.
Huoneen kaunistus oli suuri hakkaamattomista paasista ja mukulakivistä tehty tulisija.
"Olen rakentanut sen itse", sanoi Ferguson, "ja kautta Jumalan, se vetää! Ei milloinkaan savunhäiventäkälän muualla kuin savutorvessa, ei edes rajujen kaakkoistuulten puhaltaessa."
Daylight oli ihastunut pikkumieheen ja samalla utelias. Kuinka oli tämä kirjoineen joutunut tänne viidakkoon? Hän ei ollut mielipuoli, sitä ei voinut huomata. Miten siis? Koko asia vivahti seikkailulle ja Daylight otti vastaan illalliskutsun ja oli puolittain valmistunut siihen, että isäntänsä olisi raakojen hedelmien syöjä tai joku samantapainen terveysintoilija. Pöydässä istuessaan ja syödessään riisisuurimoita ja kaniinimuhennosta (kaniinin oli Ferguson ampunut) he puhuivat siitä ja Daylight huomasi, ettei pikkumiehellä ollut mitään ravinto-"periaatteita". Hän söi kaikkea sitä mistä piti ja vältti vain sellaisia yhdistelmiä, jotka kokemus oli osoittanut vahingolliseksi hänen ruuansulatukselleen.
Sen jälkeen Daylight otaksui Fergusonin saaneen jonkun uskonnollisen päähänpiston; mutta keskustelussa, jossa kosketeltiin mitä erilaisimpia asioita, ei hän parhaalla tahdollakaan voinut keksiä mitään omituisuutta. Kun he sitten olivat pesseet ja kuivanneet ja korjanneet astiat ja asettuneet mukavasti tupakoimaan, esitti Daylight kysymyksensä.
"Kuulkaahan, Ferguson. Siitä lähtien, kun olemme olleet yhdessä, olen koettanut päästä selville siitä, mikä teissä on vikana, mutta en ole, hitto vie, siinä onnistunut. Mitä kummaa te teette täällä? Mikä sai teidät tulemaan tänne? Millä ansaitsitte elatuksenne ennen tänne tuloanne? Selittäkäähän!"
Ferguson näytti olevan hyvillään kysymyksistä.
"Ennen kaikkea", alkoi hän, "säikähdyttivät lääkärit minut sanomalla tilani toivottomaksi. He antoivat minulle parhaimmassa tapauksessa muutaman kuukauden elinaikaa ja tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin oleskellut parantolassa, käynyt Europassa ja Hawai'issa. He koettivat parantaa minua sähköllä, käskivät minua vuoroin syömään kovasti, vuoroin paastoamaan. Olin jo koettanut jos vaikka mitä. He olivat köyhdyttää minut laskuillaan, mutta minä tulin vain huonoa huonommaksi. Heikkouteeni oli kaksi syytä: ensiksikin olin synnynnäisesti heikko; ja toiseksi: olin elänyt luonnottomasti — liian paljon työtä ja vastuunalaisuutta ja ponnistuksia. Olin Times-Tribunen päätoimittaja —"