"Siis on se ollut noituutta", jatkoi Bawn tyhmän näköisenä, mutta tarkkasi salavihkaa heidän kasvonilmeitään.
"Noituutta!" Tämän kankean sanan sanoessaan he alensivat äänensä ja katselivat pelästyneinä toisiaan.
"Niin", sanoi Hooniah, ja hänen äänensä ilmaisi hänen luonteensa pahuuden, "ja nyt on lähetetty sana Klok-No-Ton'ille ja väkevät soutajat. Varmasti on hän täällä iltapäivällä."
Pienet joukkueet hajaantuivat ja kylän valtasi pelko. Kaikista onnettomuuksista oli noituus kauhein. Ainoastaan shamaanit tulivat toimeen näkymättömän maailman kanssa, eikä kukaan mies, nainen eikä lapsi voinut tietää ennenkuin koettelemuksen hetki tuli, oliko hänen sielunsa pahojen henkien vallassa vai eikö? Ja Klok-No-Ton, joka asui naapurikylässä, oli kaikista shamaaneista julmin. Ei kukaan löytänyt niin paljon pahoja henkiä kuin hän, eikä kukaan kiusannut uhrejaan kamalammin. Kerrankin oli hän löytänyt pahan hengen, joka asui kolmen kuukauden vanhan lapsen ruumiissa, — hyvin itsepäisen pahan hengen, joka ei suostunut lähtemään, ennenkuin lapsi oli maannut ohdakkeilla ja orjantappuroilla viikon. Sitten heitettiin ruumis mereen, mutta aallot heittivät sen yhä uudestaan takaisin kiroukseksi kylälle, eikä se pysynyt poissa, ennenkuin kaksi väkevää miestä soudettiin luodeveden aikaan merelle ja hukutettiin.
Ja Hooniah oli lähettänyt hakemaan tätä Klok-No-Ton'ia. Parempi olisi ollut jos Scundoo, heidän oma shamaaninsa, olisi jälleen otettu armoihin. Sillä hän oli aina ollut parempi tavoiltaan ja tiedetään hänen karkoittaneen kaksi paholaista miehestä, joka myöhemmin siitti seitsemän tervettä lasta. Mutta Klok-No-Ton! Kauheat aavistukset puistattivat kylänväkeä häntä ajatellessaan, ja jokainen tunsi olevansa syyttävien silmäysten maalina ja katsoi syyttäen tovereitaan — jokainoa, paitsi Sime, ja Sime oli pilkkaaja, jonka tulisi käymään hullusti, — ja sitä käsitystä eivät hänen menestyksensä voineet muuttaa.
"Hohhoh!" nauroi hän. "Perkeleitä ja Klok-No-Ton, — jonka pahempaa perkelettä ei ole koko Thlinket-maassa."
"Sinä mieletön! Hän tulee juuri nytkin tänne noituuksineen ja taikoineen, niin että kavahda kieltäsi, ettei sinua paha peri ja päiväsi tässä maassa luetut olisi!"
Niin puhui La-lah, Vehmuksi kutsuttu, ja Sime nauroi halveksivasti.
"Minä olen Sime, joka en pelkää vaaroja, enkä pimeyttä. Minä olen väkevä mies, niinkuin isäni ennen minua ja minun pääni on selvä. Et sinä enkä minä ole omin silmin nähnyt näkymättömiä pahoja, asioita…"
"Mutta' Scundoo on", vastasi La-lah. "Ja samaten Klok-No-Ton. Sen me tiedämme."