Klok-No-Ton'in kasvot kirkastuivat. "Sinä olet suuri mies, Scundoo, shamaani shamaanien joukossa. Minä lähden nyt. Tulen sinua aina muistamaan. Ja mies La-lah on, niinkuin sinä sanoit, merkillinen mies."
Scundoo hymyili vieläkin kalpeammin, sulki oven lähtevän vieraansa perään ja salpasi sen kahteen kertaan.
Sime pani kuntoon kanoottiaan, kun Klok-No-Ton tuli rantaan, ja hän keskeytti työnsä vain ladatakseen pyssynsä, jonka pani viereensä saataville.
Shamaani huomasi tämän ja huusi: "Kokoontukoon kaikki kansa tähän paikkaan! Tämä on Klok-No-Ton'in, pirunhakijan ja pirujen karkoittajan, käsky."
Hän oli aikonut koota heidät Hooniah'n taloon, mutta oli välttämätöntä, että kaikki olisivat läsnä, ja hän epäili Sime'n kuuliaisuutta eikä halunnut riitaa. Hänestä oli paras jättää Sime omaan oloonsa, sillä Sime ei ylipäänsä ollut kenenkään shamaanin terveydelle hyvä.
"Tuotakoon nainen Hooniah tänne", komensi Klok-No-Ton, katsellen vihaisesti ympärillään olevaa piiriä, ja niillä joihin hänen silmänsä sattui, kulkivat kylmät väreet pitkin selkäpiitä.
Hooniah hiipi esiin, pää painuksissa ja katse sivulle päin luotuna.
"Missä ovat peitteet?"
"Minä ripustin ne vain päivänpaisteeseen ja katso, ne olivat poissa;" inisi hän.
"Vai niin?"