"Punainen ei ole paikallaan", kuului vastaus. "Rutto oli sarlakanväristä. Kasvot ja koko ruumis kävivät sarlakanvärisiksi yhden tunnin ajalla. Enkö minä tietäisi? Enkö nähnyt sitä tarpeeksi? Sanon, että se oli sarlakanväristä, koska — niin, koska se oli sarlakanväristä. Ei ole toista sopivaa sanaa."
"Punainen kyllä kelpaa minulle", Ristihuuli yhä vastusteli itsepäisesti. "Isä sanoo punaista punaiseksi, ja luulen, että hän on asiasta perillä. Hän sanoo, että kaikki kuolivat punaiseen ruttoon."
"Isäsi on rahvaan mies ja alhaista sukua", kiivastui isoisä. "Enkö minä tietäisi autonkuljettajien historiaa. Sinun isoisäsi oli autonkuljettaja, palvelija, eikä hänellä ollut sivistystä. Hän teki työtä toisten hyväksi. Mutta isoäitisi oli hyvää syntyperää, vaikka lapset eivät tulleet häneen. Muistan hyvin, kun tapasin heidät ensimäisen kerran heidän ollessaan kalastamassa Temescal-järven rannalla."
"Mitä on sivistys?" kysyi Edwin.
"Punaisen sanomista sarlakaksi", ilkkui Ristihuuli ja kääntyi ahdistaakseen isoisää. "Minun isäni kertoi ennen kuolemaansa, että sinun vaimosi kuului Santa Rosan heimoon eikä ollut paljon mikään. Isä sanoi, että hän oli ollut piianletukka ennen punaista kuolemaa, vaikka en tiedä, mitä piianletukka on. Sano, mikä se on, Edwin."
Mutta Edwin oli yhtä tietämätön ja pudisti päätänsä.
"On totta, että hän oli tarjoilijatar", myönsi isoisä. "Hän oli siitä huolimatta hyvä nainen, ja sinun äitisi oli hänen tyttärensä. Naisia oli kovin vähän ruton jälkeen. En olisi saanut toista naista vaimokseni. Mitäpä siitä, vaikka hän olikin piianletukka, kuten isäsi suvaitsee nimittää häntä. Mutta ei ole kaunista puhua esivanhemmistaan tuolla sanalla, Ristihuuli."
"Isä sanoo, että ensimäisen autonkuljettajan vaimo oli lady —"
"Mikä on lady?" Hoo-Hoo kysyi.
"Autonkuljettajien heimoon kuuluvat vaimot ovat ladyjä", ehätti
Ristihuuli.