"Sarlakkakuolemasta", korjasi Edwin.
"Mutta älä kiusaa meitä tuolla hassulla puhetavallasi", jatkoi Ristihuuli. "Puhu järkevästi, isoisä, niinkuin Santa Rosan-heimon jäsenen tulee. Muut santarosalaiset eivät puhu niinkuin sinä."
II.
Vanhus näytti olevan hyvillään, kun hän oli saanut kehotuksen kertoa.
Hän selvitteli kurkkuaan ja alkoi.
"Pari-, kolmekymmentä vuotta sitten kertomustani kuultiin mielellään.
Mutta nykyään kellään ei ole mielenkiintoa —"
"Kas siinä taas!" huudahti Ristihuuli kiivastuneena. "Lopeta tuo loruileminen ja puhu järkevästi. Mitä on mielenkiinto? Sinä puhut kuin pieni lapsi, joka ei tiedä oikeita sanoja."
"Anna hänen olla rauhassa", pyysi Edwin, "muuten hän suuttuu eikä kerro laisinkaan, jätä hassunkuriset paikat väliin. Kyllä me ymmärrämme ainakin hiukan siitä, mitä hän puhuu."
"Antaa mennä", rohkaisi Hoo-Hoo, sillä vanhus alkoi taasen valitella, että vanhoja ihmisiä ei enää kunnioitettu ja että kaikki, jotka olivat joutuneet korkeasta sivistyksestä alkeellisiin oloihin, vajosivat raakuudentilaan.
Kertomus alkoi.
"Maailmassa oli paljon ihmisiä siihen aikaan. San Franciscossa yksinään oli neljämiljoonaa —"