— En raskinut herättää sinua, sanoi Henrik huutaessaan häntä myöhemmin aamiaiselle. — Sinä nukuit niin makeasti.
Bill rupesi unenpöpperössä syömään. Hän huomasi kuppinsa tyhjäksi ja ojensi kätensä kahvipannua kohden. Mutta pannu oli kaukana Henrikin vieressä.
— Kuules, Henrik, sanoi hän moittivasti, — nyt olet unohtanut jotakin.
Henrik katseli ympärilleen ja pudisti päätänsä. Bill ojensi hänelle tyhjää kuppiaan.
— Et sinä saa kahvia, ilmoitti Henrik.
— Onko se lopussa? kysyi Bill huolestuneena.
— Toivottavasti ei.
— Arveletko, että se on vahingoksi vatsalleni?
— Toivoakseni se ei ole.
Billin sisu kiehahti, ja kasvot lensivät punaisiksi.