Ja samalla kuin Labiskwee näin puheli veti hän kintaan Kitin kädestä ja ohjasi hänen paljaan kätensä lämpimän turkkinsa sisälle asettaen sen suoraan sydämellensä. Ja pitkäaikaisessa äänettömyydessä Kit tunsi nuoren naisen sydämen lyönnit, ja hän tiesi, että jokaikinen lyönti uhkui rakkautta. Ja hitaasti, melkein huomaamatta ja pitäen lujasti Kitin kädestä kiinni Labiskwee alkoi taivuttaa yläruumistaan poispäin Kitistä sitä suuntaa kohti, jossa varasto sijaitsi. Näytti siltä kuin olisi tytön sydän suorastaan ohjannut Kitia, tuo sydän, joka nyt lepäsi hänen kämmenessään.
Eilisen suojailman jälkeen muodostunut hankiainen oli hyvin kiinteää ja niinpä he saattoivat antaa suksiensa kiitää hyvää vauhtia.
— Tässä puitten välissä on salainen varastopaikkani, — sanoi Labiskwee. Mutta jo seuraavassa hetkessä hän pelästyneenä tarttui Kitin käsivarteen. Heidän lähellään paloi pieni, iloinen nuotio ja nuotion ääressä istui McCan. Labiskweelta pääsi hiljainen huudahdus ja se muistutti niin suuresti vingahtavaa piiskaniskua, että Kitille johtui mieleen Cheetah, tiikerikissa, nimi, jonka Nelisilmä oli aikoinaan Labiskweelle antanut.— Minulla oli salainen aavistus siitä, että tahdoit lähteä ilman minua — selitti McCan heidän lähestyessään häntä ja hänen silmänsä kiiluivat kavalasti. — Sentähden pidin tyttöä silmällä ja kun näin hänen varastoivan tänne muonaa, niin silloin olin asiasta selvillä. Minulla on muassani sukset, lumikengät ja evästä. Tuliko? Siitä ei ole vaaraa. Koko leiri nukkuu sikeästi ja kovin oli minulla kylmä odottaessani. Lähdemmekö nyt samalla? —
Labiskwee heitti Kitiin nopean, hämmästyneen katseen, mutta melkein siinä samassa silmänräpäyksessä hän jo oli tehnyt päätöksensä asiassa. Ja hän osoitti pian esiintymisellään, niin lapsellinen kuin hän rakkaudessaan olikin, omaavansa erikoisen tarmokkaan luonteen päättää ja toimia.
— McCan, sinä olet lurjus! — sähisi hän ja hänen silmänsä salamoivat vihaa. — Tiedän, että herättäisit koko leirin, ellemme ottaisi sinua mukaamme. No hyvä! Olemme siis pakoitetut myöntymään. Mutta sinä tunnet isäni. Minä olen isäni kaltainen. Sinun on suoritettava osa työstä. Sinun täytyy totella. Ja jos kerrankaan koettelet meitä petellä, silloin olisi sinulle ollut paljon parempi olla lähtemättä tiehesi. –
McCan vilkuili pienillä porsaansilmillään tyttöä ja hänen katseensa ilmaisi sekä vihaa että pelonsekaista alistuvaisuutta, mutta Labiskween silmistä vaihtui viha säteileväksi rakkaudeksi heti hänen kääntyessään Kitin puoleen.
— Enkö ollut oikeassa siinä mitä sanoin? —hän kysyi.
Kun päivä alkoi valjeta olivat he yhä matkanteossa pitkin alavaa kukkulasarjaa, joka eroitti vuoriston kumputasangosta. McCan ehdotti, että he pysähtyisivät aterioimaan, mutta Labiskwee ja Kit eivät ottaneet ehdotusta edes kuuleviin korviin ja vasta iltapuoleen, hankiaisen muuttuessa pehmeäksi, he sallivat ruuasta puhuttavan.
Alavat kukkulat korkenivat vähitellen ja joki, jonka jäätynyttä pintaa he seurasivat, mutkitteli yhä jylhenevempiä laaksoja kohti. Lähenevän kevään merkit kävivät harvemmiksi, mutta erään joen mutkauksessa he tapasivat avovettä ja kaksi kertaa he näkivät vaivaispajupensaita, joitten nuput olivat puhkeamaisillaan.
Labiskwee selitti Kitille, miten hyvin hän tunsi nämä seudut ja millä tapaa hän aikoi eksyttää takaa-ajajat. Paeta saattoi vain kahta tietä, toinen vei länteen, toinen etelään. Tietysti Snass heti lähettäisi joukottain nuoria miehiä kumpaankin tietä tutkimaan. Mutta sitäpaitsi oli olemassa vielä kolmaskin tie ja sekin suuntautui etelään. Se erkani korkean vuoristoketjun puolitiessä länttä kohti, kulki kolmen harjanteen yli ja yhtyi jälleen tavalliseen tiehen. Kun nuoret miehet eivät tavanneet jälkiä tavalliselta tieltä, tulisivat he kääntymään takaisin arvellen pakolaisten valinneen läntisen tien, sillä heille ei edes johtuisi mieleen se, että joku voisi paeta tätä vaivaloisempaa ja pitempää kiertotietä.