— Tule, meidän täytyy jatkaa matkaa! – komensi Kit.
— En pääse paikaltani — vaikeroi McCan.
Hän aivan lysähti kokoon ja hänen ruumiinsa alkoi huojua puoleen ja toiseen. Kit läheni häntä hitaasti, myös hänkin oli uupumuksesta niin lamaantunut, että hänellä tuskin riitti tahdonvoimaa liikahtamaan paikoiltaan. Ajatuskykynsä hän tunsi terveeksi. Se oli vain ruumis, joka oli sorruksissa.
— Anna hänen olla — mutisi Labiskwee tylysti.
Mutta Kit piti päänsä ja hänen onnistui saada irlantilainen jaloilleen sekä hänen kasvonsa käännettyä kohti rinnettä, jota heidän oli laskeuduttava alas. Sitten Kit sysäsi hänet liikkeelle, ja ohjaten ja hilliten vauhtia sauvallaan McCan katosi välkkyvään timanttipölyyn.
Kit huomasi Labiskween hymyilevän, vaikkakin tyttö töin tuskin jaksoi pysyä pystyssä. Hän nyökkäsi päällään lähtömerkin, mutta Labiskwee tuli hänen luokseen, ja lähetysten he sitten kiisivät paksun, purevan ilman halki, joka löi heitä vastaan kuin kylmät liekit.
Suuremman ruumiinpainonsa vuoksi Kit ei jaksanut pysytellä Labiskween rinnalla, vaan kiisi edelle hirvittävällä vauhdilla, mikä hiljeni vasta hänen päästyä kauas tasaisemmalle maalle. Hän pysähtyi odottamaan, kunnes Labiskwee saavutti hänet, ja sitten he jälleen jatkoivat vieretysten alamäkeä yhä pienenevällä vauhdilla, joka sekin pian loppui. Heidän uupumuksensa oli lisääntynyt vastustamattomaksi. Ankarimmatkaan tahdonponnistukset eivät saaneet heitä etanaa nopeammin etenemään. He saavuttivat McCanin, joka taasen torkkui suksilleen lyyhistyneenä, ja Kit survaisi miestä ohimennen sauvallaan.
— Meidän on pysähdyttävä — kuiskasi Labiskwee vaivaloisesti — tai muuten me kuolemme. Meidän täytyy peittää itsemme — niin sanovat vanhat. —
Hän ei tuhlannut aikaa solmujen aukomiseen, vaan leikkasi poikki kantamuksensa hihnat. Samoin teki Kitkin ja katsahdettuaan vielä kerran hehkuvaan surmansumuun ja ilvehtiviin aurinkoihin he pujottivat makuusäkit ylleen ja ryömivät mahdollisimman lähetysten. He tunsivat kuinka raskas ruumis kompastui heidän päällensä; sitten he eroittivat heikkoa voihkinaa ja kirouksia, jotka tukahtuivat rajuun yskäkohtaukseen, ja he tiesivät, että se oli McCan, joka koetti asettua heidän kupeelleen makuusäkkiinsä kietouduttuaan.
Sitten heitä itseänsä alkoi hengenahdistaa ja heitä puistatti suonenvedontapainen, sietämättömän kuiva yskä. Kit tunsi ruumiinlämpönsä nopeasti kohoavan polttavaksi kuumeeksi, ja Labiskwee kärsi samat vaivat. Jokaiselta tunnilta yskäkohtaukset tihenivät ja kävivät ankarimmiksi ja myöhään iltapäivällä näytti siltä kuin ne olisivat saavuttaneet huippukohtansa. Senjälkeen he tunsivat hitaasti toipuvansa ja vaipuivat pelkästä väsymyksestä yskäänsä väliajoin uneen.