— Onko sinulla mitään jumalaa? —
— On ollut. —
— Ja nyt? —
— Ei ole. —
Hay Stockard kuivasi veren silmistään ja nauroi.
Lähetyssaarnaaja katseli uteliaana häneen ollen kuin unessa. Hänet valtasi poissaolemisen tunne, ikäänkuin hänet olisi siirretty jonnekin kauas. Hän ei ottanut osaa siihen mitä oli tapahtunut tai tulisi tapahtumaan. Hän esiintyi vain kauempaa katselijana, niin, hyvin kaukaa. Baptisten sanat tuskin saavuttivat hänet.
— Hyvin sanottu. Pitäkää silmällä, että tämä mies vapautetaan ja ettei hänelle mitään pahaa tapahdu. Lähteköön rauhassa täältä. Antakaa hänelle kanootti ja ruokatarpeita. Menköön venäläisten luo, niin että voi kertoa näiden papeille Punaisesta Baptistesta, jonka maassa ei ole mitään jumalaa. —
He taluttivat lähetyssaarnaajan jyrkänteen reunalle, mutta tässä he pysähtyivät nähdäkseen murhenäytelmän loppuosan. Puoli-intiaani kääntyi nyt Hay Stockardin puoleen.
— Jumalaa ei ole olemassa — saneli hän. Stockard nauroi vastaukseksi.
Eräs nuori alkuasukas kohotti keihäänsä iskuasentoon.
— Onko sinulla jumala? —