Ja silloin olin tietysti vakuutettu siitä, että nuo kaksi tuhatta
dollaria olivat varmasti minun. Mutta mitä vielä! Tuli useampia miehiä
Circle Citystä, ja he sanoivat, että se David Payne oli lähtenyt
Dawsoniin jonkun aikaa sitten. Siten ei madamen ja minun matkasta Birch
Creekiin tullut mitään. —

— Ah, m'sieu. Sinä päivänä madame sanoi: "Pierre", sanoi hän antaen minulle viisisataa dollaria, "menkää ostamaan vene. Huomenna lähdemme jokea ylös". Ah oui, huomenna, jokea ylöspäin — ja se kirottu Sitka Charley pani minut maksamaan nuo viisisataa dollaria veneestä. Lempo soikoon! —

Kun siis Jack Coughran seuraavana päivänä oli levittänyt saamiaan tietoja, joutui Dawson pohtimaan, kuka kumma tuo David Payne mahtoi olla miehiään ja minkätähden hänen olemassaolollaan oli niin suuri merkitys Karen Saytheriin. Mutta samana päivänä, yhtäpitävästi Pierre Fontainen kertomuksen kanssa, sauvoivat rouva Sayther barbaarisine saattajineen venettä vastavirtaan pitkin itäistä rantamaa Klondyke Cityyn, poikkesivat länsirannalle väistääkseen kalliojyrkänteet ja katosivat saarten sokkeloihin etelää kohti.

II.

— Oui, madame, juuri tässä se on. Ensimäinen, toinen, kolmas saari Stuart Piveriä laskettaessa. Ja tämä saari on numero kolme. —

Sanottuaan tämän Pierre Fontaine iski sauvoimensa rantatörmään niin että veneen perä kääntyi virtaan ja keula läheni maata. Eräs ketterä nuorukainen hyppäsi siinä samassa rannalle kiinnitysköysi kädessä ja sitoi veneen kiinni.

— Hetkinen, madame, minä käyn katsomassa. — Tuskin oli mies kadonnut rantapenkereen taa, kun alkoi kuulua kovaa koiranhaukuntaa, ja minuutin kuluttua hän palasi takaisin.

— Kyllä, madame, siellä on maja. Tutkin sitä. Ketään ei ollut kotona. Mutta omistaja ei voi olla kaukana, sillä muuten hän ei olisi jättänyt koiria. Hän tulee pian, siitä olen varma. —

— Auttakaa minua veneestä, Pierre. Minä olen niin hirveän uupunut matkasta. Mielestäni teidän olisi pitänyt valmistaa venesijani hieman mukavammaksi. —

Karen Sayther nousi ylös veneen keskelle turkiksista tehdyltä istuimeltaan. Kovin hän näytti joustavalta ja kauniilta. Mutta joskin hän muistutti hentoa liljaa keskellä tätä alkuperäistä luontoa, niin päinvastaisia ominaisuuksia hänessä osoitti se luja ote, jolla hän tarttui Pierren käteen ja jota seurasi hänen käsivarsilihaksiensa jännittyminen koko ruumiinpainonsa joutuessa käsien varaan, ja lisäksi tarmo, jolla hän kiipesi rantaäyrästä ylös. Vaikkakin hänen hintelää luustoaan ympäröivä liha oli pehmeän kaunista, kätkeytyi hänen ruumiiseensa paljon voimaa.