— Tiedättehän, Dave, että useasti uhkailin seurata jäljestänne. Ja sen olisinkin tehnyt, jos vain — — — jos vain — — — Jos vain olisin kehoittanut teitä siihen — David Payne nauroi ja katsoi intiaanityttöön, joka meni sisälle majaan.

— Oi, minä käsitän, Dave — ja teidän sijassanne olisin varmasti tehnyt samoin. Mutta joka tapauksessa olen minä tullut — nyt. —

— Jatkakaa siis hieman vielä matkaanne — menkäämme majaan, niin että saatte hiukan syödäksenne — sanoi mies iloisesti kiinnittämättä huomiota naisen äänessä ilmenevään rukoilevaan sävyyn. — Ja te olette luonnollisesti hyvin väsyksissä. Mitä tietä te tulitte? Ylhäältä käsinkö? Te olette siis viettänyt talven Dawsonissa tai sitten saavuitte viimeisellä rekikelillä. Onko tämä teidän leirinne? — Hän katseli venemiessaattuetta, joka oli leiriytynyt taivasalle nuotion ympärille, ja samalla hän piteli ovea auki, jotta nainen voisi astua sisälle.

— Minä saavuin tänne jäitse Circle Citystä viime talvena — jatkoi mies — ja asettauduin toistaiseksi tänne. Olen suorittanut kullanetsiskely retkiä Henderson Creekiin ja jos epäonnistun, niin aion syksyllä koettaa onneani Stuart Riverillä. —

— Te ette ole paljoakaan muuttunut, vai kuinka? — huomautti nainen ei järin asiaankuuluvasti, mutta koettaen johtaa keskustelun henkilökohtaisemmalle pohjalle.

— Hiukan laihtunut kenties, mutta sen enempi lihaksia. Niinkö tarkoitatte? —

Mutta rouva Sayther kohautti olkapäitään ja alkoi majan heikossa valossa katsoa intiaanityttöä, joka oli virittänyt tulen lieteen ja paistoi suuria hirvenlihapaloja ohuiden silavaviilujen kanssa.

— Viivyittekö kauankin Dawsonissa? — Mies kiinnitti innokkaasti uutta koivuista vartta kirveenterään ja teki kysymyksensä päätään nostamatta.

— Muutamia päiviä — vastasi nainen seuraten yhä silmillään tyttöä ja tuskin kuullen toisen sanoja. — Mitä kysyittekään, Dave? Dawsonissako? Kuukauden ja olin hyvin iloinen päästessäni sieltä. Äärimmäisen Pohjolan miehet ovat hyvin lapsekkaita, kuten tiedätte, ja liiallisen voimakas on heidän tapansa ilmaista tunteitaan. –

— He eivät voi olla toisenlaisia, sillä he ovat siksi läheisessä yhteydessä maakamaraan. Jättäessään kotinsa mukavuuksineen he luopuvat samalla kaikista muodollisuuksista. Mutta te valitsitte hyvin viisaasti matkustamisenne ajan. Te olette täältä pois ennen moskiittojen tuloa. Ja se on todella onni, jota puuttuvan kokemuksenne perusteella ette kykene kyllin korkealle arvioimaan. —