Naisen käsi lepäsi miehen olkapäällä ja miehen käsivarsi ojentautui kietoutuakseen naisen vyötäisille, kun samassa tulitikun sähähtävä rapsahdus saattoi miehen ennalleen, Winapie, käsittämättä mitä tapahtui, pani tulen hitaasti syttyvään rasvalamppuun. Hänen vartalonsa erottautui selvästi sysimustaa seinää vastaan, ja kun liekki äkkiä leimahti täyteen voimaan, näyttäytyi hänen pronssinvärinen kauneutensa täydessä kuninkaallisessa hohteessaan.
— Te näette, että se on mahdotonta! — voihkaisi mies työntäen samalla varovasti luotansa valkoisen naisen. — Se on mahdotonta — toisti hän. — Mahdotonta. —
— Minä en ole pikku tyttö enää, Dave, eikä minulla ole tyttömäisiä haaveita — sanoi nainen lempeästi, mutta ei rohjennut palata miehen luo. — Olen täysin kehittynyt nainen ja sentähden ymmärrän tämän.
Miehet ovat aina miehiä — — — Sehän on yleinen tapa tässä maassa — eikä se minua loukkaa. Arvasin sen heti alusta. Sehän lienee vain tuollainen tämän maan tapainen liitto — eikä mikään todellinen avioliitto? —
— Sen tapaisia kysymyksiä me emme tee täällä Alaskassa — vastasi mies tuskin kuuluvalla äänellä.
— Tiedän sen, mutta — — —
— No niin — tämä on täällä tavanmukainen avioliitto, ei muuta. —
— Eikä ole lapsia? —
— Ei ole. —
— Eikä myöskään ole — — —