"Ah, he pitävät liiaksikin heistä", vastasi mamma Chun, "mutta katsos, he eivät voi unhottaa, että sinä olet heidän isänsä."
"Mutta sinä unhotit, kuka minun isäni oli", sanoi Ah Chun painavasti.
"Ainoa mitä pyysit, oli, että leikkaisin palmikkoni."
"Nuoret miehet ovat vielä tarkemmat kuin minä, luulemma."
"Mikä on tärkein asia maailmassa?" kysyi Ah Chun äkkiä yllättäen.
Mamma Ah Chun ihmetteli hetkisen; sitten hän vastasi: "Jumala."
Ah Chun nyökkäsi. "Jumalia on maailmassa paljon. Niitä on paperisia, toisia on puisia, muutamia pronssisia. Minä käytän erästä pikkuista jumalaa konttorissa paperien painona. Bishop Museossa on monta jumalaa korallikivestä ja kivettyneestä tulivuoren laavasta."
"Mutta on vain yksi ainoa oikea jumala", ilmoitti rouva päättävästi, asettaen avaran olemuksensa juhlalliseen asentoon.
Ah Chun huomasi uhkaavan vaaran ja kiiruhti muuttamaan keskustelua.
"Mikä on suurempi jumalaa sitten?" kysyi hän. "Sanon sen sinulle. Se on raha. Aikoinani olen ollut asioissa juutalaisten ja buddhalaisten, kristittyjen ja muhamettilaisten kanssa sekä käynyt kauppaa Salomonin-saarilta ja Uudesta Guineasta kotoisin olleiden pienten mustain miesten kanssa, jotka kuljettivat jumalaansa muassaan käärittynä öljypaperiin. Heillä oli eri jumalat, näillä miehillä, mutta kaikki he kuitenkin palvelivat rahaa. — Onhan täällä esimerkiksi kapteeni Higginson, hän näkyy pitävän Henriettasta."
"Hän ei milloinkaan nai häntä", vastasi mamma Chun. "Hänen täytyy päästä amiraaliksi ennen kuolemaansa —"