"Mutta eihän se anna teille oikeutta vainota häntä. Olen seurannut menettelyänne alusta asti. Ensiksi opistosta tultuanne, kun tapasitte hänet viljelyksellä työssä, te poltitte hänet kuin vieraan lunan — te miljooninenne ja hän kuudenkymmenen dollarin kuupalkkoineen."
"Ei ensiksi." Percival Ford puhui virallisella äänenpainolla, jolla hän oli tottunut puhumaan komitean kokouksissa. "Annoin hänelle ensiksi varoituksen Isännöitsijä sanoi hänen olevan pystyvän lunan. Sitä vastaan minulla ei olekaan mitään sanottavaa. Mutta sitä vastaan kyllä, kuinka hän kulutti joutohetkensä. Hän repi hajalle nopeammin kuin minä ehdin rakentaa. Mitä hyötyä oli sunnuntaikouluista, iltakouluista ja ompeluosastoista, kun Joe Garland oli siellä joka ilta helvetillisine ja iankaikkisine tum-tumming-kitaroineen ja ukulele-lauluineen, vahvoine ryyppyineen ja hula-tansseineen. Sen jälkeen kuin olin varoittanut häntä, tapasin hänet — en voi unohttaa sitä — alhaalla asunnoilla. Kuulin hula-laulut jo ennen kuin näin näyttämön. Ja nähdessäni sen oli siellä kolme tyttöä häpeämättöminä kuutamossa tanssimassa — tyttöjä joille minä olin opettanut puhtaita elämäntapoja ja, siivoa käyttäytymistä. Ja sitten siellä oli kolme tyttöä, jotka muistaakseni olivat juuri päässeet lähetyskoulusta. Tietysti erotin Joe Garlandin työstä. Samanlaisen tiesin hänen olleen Hilossakin. Ihmiset sanoivat minun menneen yli valtuuksieni, kun kehoitin Masonia ja Fitchiä erottamaan hänet. Mutta lähetyssaarnaajat kehoittivat minua niin menettelemään. Hänhän oli heidän työlleen pahennukseksi."
"Sen jälkeen kuin hän oli päässyt työhön teidän rautatiellenne, hänet erotettiin ilman syytä", ilmoitti Kennedy.
"Eipä", oli nopea vastaus. "Kutsuin hänet yksityistoimistooni ja keskustelin hänen kanssaan puolisen tuntia."
"Te erotitte hänet saamattomuuden perusteella?"
"Siveettömän elämän takia, jos suvaitsette."
Tohtori Kennedy naurahti ilkeästi. "Kuka hitto teille on antanut luvan esiintyä tuomarina ja lautakuntana? Tilanomistusko teille antoi oikeuden noitten kuolemattomien sielujen valvontaan? Minä olen ollut lääkärinänne. Voinko ehkä huomispäivänä odottaa määräystänne, että minun on luovuttava skottilaisesta whiskystä taikka menetän teidät hoidokkinani? Joutavia! Ford, te otatte elämän liian vakavasti. Sitä paitsi, kun Joe joutui kiikkiin salakuljetuksesta (hän ei ollut teidän työssänne silloin) ja lähetti teille sanan, pyytäen teitä maksamaan hänen sakkonsa, niin te jätitte hänet kuuden kuukauden raskaaseen pakkotyöhön rantasärkille. Älkää unohtako, että jätitte Joe Garlandin silloin pulaan. Te syöksitte hänet tylysti alas. Mutta muistanpa vielä sen päivän, jolloin tulitte kouluun — me asuimme siellä, mutta te kävitte vain päiväoppilaana — ja kun teidät otettiin sakkiin. Kolmasti veden alle uima-altaassa, muistattehan, oli tapa, jolla uusi tulokas aina vastaanotettiin. Mutta te panitte vastaan. Sanoitte, ettette osaa uida. Olitte säikähtynyt, hermostunut —"
"Kyllä, kyllä muistan", sanoi Percival Ford hitaasti. "Olin todellakin säikähtynyt. Ja minä valehtelin, sillä osasin uida… Mutta olin peloissani."
"Ja muistatteko kuka piti puolianne? Kuka valehteli paremmin kuin te voitte valehdella ja vannoi tietävänsä, ettette osannut uida? Kuka hyppäsi altaaseen ja veti teidät ylös ensimmäisen kerran jälkeen ja oli joutua itse hukuttamisen vaaraan, kun toiset pojat tiesivät, että te osasitte uida?"
"Tietysti muistan", vastasi toinen kylmästi. "Mutta pojan jalomielinen teko ei oikeuta elämänikäistä väärää elämää."