"Milloin saan ruveta työhön?" minä tiedustelin kiitollisena.
"Mutta", sanoi johtaja, "ette te voisi aloittaa viipymättä konehuoneessa. Siihenkin täytyy valmistua. Tie johtaa lämmityshuoneen kautta. No niin, tiedän, että te ymmärrätte tämän asian varsin hyvin. Ja siellä te opitte huomaamaan, että kivihiilenkin käsitteleminen on tieteellinen työ, jota ei kannata halveksia. Tiedättekö, että me punnitsemme jokaisen naulan kivihiiltä, minkä poltamme? Siten opimme tuntemaan, minkä arvoista ostamamme kivihiili on; me tiedämme hiuskarvalleen, kuinka paljo jokainen tuotteemme meille maksaa, ja saamme selville, kutka lämmittäjistä tuhlaavat eniten, kutka tuottavat typeryytensä tai huolimattomuutensa tähden vähimmän hyötyä käyttämästään kivihiilestä." — Johtajan kasvot säteilivät jälleen. — "Tästä näette, kuinka äärettömän tärkeä kivihiilenkin kaltainen pieni tekijä on, ja mitä enemmän opitte tästä pikku seikasta, sitä parempi työmies teistä tulee — hyödyllisempi sekä meille että itsellenne. No, oletteko nyt valmis aloittamaan?"
"Milloin tahansa", minä vastasin urheasti. "Kuta pikemmin, sitä parempi."
"Hyvä on", hän virkkoi. "Saapukaa siis huomisaamuna kello seitsemän."
Minut opastettiin ulos ja sain tutustua tehtäviini. Myöskin minulle ilmoitettiin ehtoni — kymmenen tuntia työtä jok'ikinen päivä, pyhänä ja arkena, yksi vapaapäivä kuussa ja palkkaa kolmekymmentä dollaria kuukaudessa. Se ei ollut juuri rohkaisevaa. Vuosia varemmin minä olin säilyketehtaassa ansainnut kymmenen dollaria päivässä kymmenen tunnin työstä. Lohdutin itseäni ajattelemalla, että syynä siihen, miksi en ollut vuosien ja voimien varttuessa saavuttanut parempaa asemaa työmarkkinoilla, oli ammattitaidon Puute. Mutta nyt asemani muodostuisi toisellaiseksi. Ryhtyisin työskentelemään oppiakseni ammatin, saavuttaakseni ammattitaitoa, tunnustusta, suuren omaisuuden ja voittaakseni lopulta johtajan tyttären.
Ja minä aloitin oikealla tavalla — aivan vähäisimmästä alusta asti. Niin juuri pitikin tehdä. Minä kuljetin kivihiiltä lämmittäjille, nämä lapioivat niitä uuneihin, niihin sisältyvä voima muuttui höyryksi, se muutettiin konehuoneessa sähköksi, millä taas sähkömonttöörit työskentelivät. Tämä kivihiilen kuljettaminen oli ehdottomasti kaikkein ensimäinen aste … ellei johtajan päähän pälkähtäisi lähettää minut kaivoksiin, mistä kivihiili saatiin, jotta ymmärtäisin vieläkin paremmin, kuinka hankittiin sähköä raitioteiden käyttövoimaksi.
Minä, joka olin raatanut miesten parissa, huomasin nyt, ettei minulla ollut aavistustakaan todellisesta työstä. Kymmenen tuntia päivässä! Minun oli kuljetettava kivihiiltä sekä päivä- että yövuoroja varten, ja vaikka uurastin päivällistunninkin läpeensä, en saanut koskaan työtäni päätetyksi ennen kello kahdeksaa illalla. Minä raadoin kaksitoista, kolmetoista tuntia päivässä enkä saanut mitään ylityöstä, kuten ennen säilyketehtaassa.
Saatan kernaasti ilmaista totuuden suoraa päätä. Minä suoritin kahden miehen työn. Ennen minua oli täysikasvuinen rotevaruumiinen työmies suorittanut päivävuoron ja toinen samallainen yövuoron. He olivat saaneet neljäkymmentä dollaria kuussa kumpikin. Johtaja, joka harrasti suurta säästäväisyyttä, oli taivuttanut minut tekemään kahden miehen työn kolmen kymmenen dollarin palkasta. Minä luulin, että hän halusi kehittää minut sähköteknikoksi. Todellisuudessa hän säästi yhtiölleen viisikymmentä dollaria kuussa.
Mutta minä en tietänyt korvaavani kahta miestä. Kukaan ei sanonut sitä minulle. Johtaja päinvastoin varoitti jokaista ilmaisemasta asiaa. Kuinka urheasti kävinkään ensi päivänä käsiksi työhöni! Raadoin hurjaa vauhtia, täytin rautaiset työntökärryt kivihiilellä, juoksutin ne vaakalaudalle ja punnitsin kuorman, pyöritin sitten ne lämmityshuoneeseen ja kaadoin kuorman tulisijojen eteen.
Tein enemmän kuin kaksi miestä, joiden paikan nyt täytin. He olivat vain kuljettaneet kivihiilet sisään ja kaataneet ne tulisijain eteen. Näin minä menettelin päivävuoron kivihiiliin nähden, mutta yövuoron tarpeet minun täytyi kasata lämmityshuoneen seinustalle. Lämmityshuone oli pieni, joten minun oli kasattava yövuoron kivihiilet yhä korkeampaan läjään ja tuettava sitä lujilla laudoilla. Läjän huipulle oli heitettävä kivihiilet toistamiseen lapiota käyttämällä.