"Kaikki käy hyvin, Genevieve", sanoi hän rohkaisevasti. "Olen järjestänyt kaiken. Ei kukaan tule huomaamaan."
"Joe, sinun tähtesihän minä", sanoi Genevieve. "Itsestäni en välitä.
Sinun tähtesihän minä olen levoton."
"Et välitä itsestäsi! Minä kun luulin sinun itsesi tähden pelkäävän!"
Hän katsoi Genevieveen ihmeissään, sillä naisen ihmeellisyys valtasi hänet yliluonnollisemmin kuin koskaan ennen, ja hän oli kuitenkin jo nähnyt paljon ihmeellisiä naisellisia ominaisuuksia Genevievessä. Hän oli hetkisen sanatonna, sitten hän sopersi:
"Tarkoitatko minua? Etkö välitä siitä, mitä ihmiset sanovat? Etkö mitään — et mistään?"
Pari kovaa nakutusta ovelle ja vielä kovempi ääni: "Alahan joutua,
Joe!" palautti hänen ajatuksensa edessä oleviin tapahtumiin.
"Pian, vielä viimeinen suudelma, Genevieve", kuiskasi hän miltei pyhästi. "Tämä on viimeinen kilpailuni, ja nyt, kun sinä olet katsomassa, minä ottelen uljaammin kuin koskaan ennen."
Samassa, Joen suudelman vielä kuumottaessa huulilla, hän huomasi olevansa nuorten miesten tungoksessa, missä kukaan ei näyttänyt vähääkään välittävän hänestä. Useat olivat riisuneet takkinsa ja käärineet paidanhihansa ylös. He tulivat saliin takaoven kautta, muodostaen yhä tilapäisiä ryhmiä ja siirtyen sitten hitaasti sivukäytävää myöten eteenpäin.
Sali, joka teki latomaisen vaikutuksen, oli tupaten täynnä väkeä ja huonosti valaistu. Savun sekainen ilma teki kaiken oudonnäköiseksi Genevieve oli melkein tukehtua. Pojat kaupittelivat kimakasti huutaen ohjelmia ja soodavettä matalien miesäänten sorinan säestäminä. Genevieve kuuli, kuinka joku löi vetoa Joe Flemingin puolesta kymmenen kuutta vastaan. Ääni kuului yksitoikkoiselta hänestä, vieläpä toivottomalta, ja häntä puistatti äkkiä. Hänen Joeaan vastaan jokainen pelkäsi lyödä vetoa.
Ja häntä puistatti yhä edelleen. Hänen tunkeutuessaan tuonne miesten pesään, johon naiset eivät koskaan tulleet, sai romantillisen seikkailun ajatus hänen verensä voimakkaasti kiehahtamaan — siinä oli jotakin tuntematonta, salaperäistä, kauheaa. Ja taas häntä puistatti. Se oli ainoa kerta hänen elämässään, jolloin hän oli menetellyt tällä tavoin. Ensi kerran hän oli astumassa niiden rajojen yli, jotka hirmuvaltiaista ankarin, työväen yleinen mielipide oli asettanut. Hän pelkäsi nyt itsensä tähden, vaikka hän juuri vast'ikään oli ajatellut vain Joea.