Pat hymyili välinpitämättömästi. Hänestä oli yhdentekevää, miksi he häntä nimittivät. Hän oli ottanut määrätyn työn tehtäväkseen, ennen kuin hän pääsisi takaisin vuorilleen, ja hän suoritti sitä aivan flegmaattisesti.
"Ei tämä kelpaa", jatkoi hänen ohjaajansa pudistaen päätänsä onnettoman näköisenä. "Ette saa iskeä pyörryksiin vastustajianne noin nopeasti. Teidän täytyy antaa heille enemmän aikaa."
"Mutta minähän olen tullut tänne nyrkkeilemään, vai kuinka?" kysyi Pat kummissaan.
"Niin kyllä, Pat, mutta teidän täytyy olla suurisuuntainen ja jalomielinen nyrkkeillessänne. Älkää kohdelko kaikkia muita nyrkkeilijöitä noin huonosti. Se ei ole kohteliaasti tehty yleisöäkään kohtaan, joka tahtoo rahalleen arvoa. Sitäpaitsi kukaan ei tahdo taistella kanssanne. He peljästyvät, kaikki. Eikä yleisöä voi vetää puoleensa kymmenen sekunnin otteluilla. Arvostelkaa itse. Maksaisitteko te dollarin tai viisi dollaria saadaksenne nähdä kymmenen sekunnin ottelun?"
Pat lupasi antaa yleisölle katsomista rahojensa edestä, mutta selitti, että hän omasta puolestaan mieluummin menisi kalastamaan kuin katselisi sata erää nyrkkeilemistä.
Itse asiassa ei Pat otteluillaan vielä ollutkaan saavuttanut mainetta. Urheiluun innostuneet nauroivat muistellessaan koomillisia otteluita ja Rough-House Kellyn mainitsemaa katon sortumista. Ei kukaan tiennyt, osasiko Pat todellakin nyrkkeillä. He eivät olleet koskaan nähneet hänen nyrkkeilevän. Missä olivat hänen vahvat keuhkonsa ja voimakkaat lihaksensa, taitonsa nyrkkeillä vanhojen nyrkkeilypukarien kanssa pitkiä otteluita? Hän ei ollut näyttänyt muuta kuin muutamia onnistuneita iskuja ja alttiutta käyttää hyväkseen sattumia.
Neljäs vastustaja oli Pete Sosso, portugalilainen nyrkkeilijä teurastajakaupungista, tunnettu yllättävistä taistelutempuistaan. Pat ei treenannut itseänsä ollenkaan tätä ottelua varten. Sen sijaan teki hän surumatkan vuoristoon haudatakseen isänsä. Vanha Pat oli hyvin tuntenut sydämensä tilan, ja se oli pysähtynyt yhtäkkiä.
Nuori Pat saapui takaisin San Franciscoon niin viime hetkessä, että hänen oli muutettava suoraan matkavaatteet nyrkkeilypukuun, ja yleisö oli jo saanut odottaa kymmenen minuttia.
"Muistakaa antaa hänelle aikaa", varotti Stubener, kun Pat astui lavaa ympäröivän köysiaidan yli. "Nyrkkeilkää hänen kanssaan, mutta tehkää se perusteellisesti. Antakaa hänen kestää kymmenen tai kaksitoista erää ja tehkää sitte selvä hänestä."
Pat totteli määräyksiä, ja vaikka hänen olisi ollut sangen helppo lyödä Sosso tainnuksiin, oli hänellä täysi työ ottelun pitkittämisessä. Se oli katsomisen arvoista, ja yleisö oli ihastuksissaan. Sosson vihurimaiset hyökkäykset, rajut valeiskut ja väistymiset pakottivat Patin panemaan kaiken taitonsa liikkeelle puolustaakseen itseänsä eikä hän kuitenkaan selviytynyt ehein nahoin taistelusta.