"Älkää vain unohtako, että teidän täytyy antaa yleisölle katseltavaa rahojensa edestä", hän sanoi. "Meidän täytyy sopia edeltäkäsin, kuinka monta erää ottelu saa kestää. Seuraava vastustajanne on Lentävä hollantilainen. Mitäpä, jos antaisitte ottelun pitkittyä viidenteentoista erään saakka ja löisitte hänet vasta viimeisessä maahan? Silloin saisitte myös tilaisuuden näyttää, mihin pystytte."
"Kuten tahdotte, Sam", kuului vastaus.
"Siitä tulee teidän ratkaiseva kokeenne", muistutti Stubener. "Ette ehkä voikaan voittaa häntä viimeisessä erässä."
"Saattepa nähdä…" Pat keskeytti antaakseen lupaukselleen suuremman painon, ja otti käteensä 'Longfellowin'. "Jollen onnistu, en enää koskaan lue runoutta… ja se on paljon luvattu."
"Ompa tosiaankin, se on varma se", myönsi hänen impressarionsa juhlivasti, "mitä ihmeellistä löydättekään tuosta lorusta, joka käy yli ymmärrykseni."
Pat hymähti, mutta ei vastannut mitään. Koko elämänsä aikana hän oli kohdannut yhden ainoan ihmisen, joka oli ollut innostunut runoihin, tuon punatukkaisen opettajattaren, joka oli pelottanut hänet metsään.
V.
"Minne nyt menette?" kysyi Stubener ihmeissään katsoen kelloonsa. Pat pysähtyi pitäen kättään ovenkahvassa ja kääntyi ympäri.
"Tiedeakatemiaan", sanoi hän. "Eräs professori luennoi Browningista siellä illalla, ja Browning on sellainen kirjailija, jota tarvitaan. Ajattelen joskus, että pitäisi mennä iltakouluun."
"Mutta herra jumala, ihminen!" huudahti impressario kauhuissaan.
"Teidänhän täytyy otella lentävän hollantilaisen kanssa."