"Tiedän sen. Mutta minun ei tarvitse tulla lavalle ennen kuin puoli tai neljännestä vailla kymmenen. Luento loppuu neljännestä yli yhdeksän. Jos tahdotte olla varma, niin voitte tulla noutamaan minua automobiililla."
Stubener kohautti olkapäitään avuttomasti.
"Ei teidän tarvitse olla rauhaton", vakuutti Pat. "Isällä oli tapana sanoa, että pahin aika olivat tunnit juuri ennen ottelun alkua ja että monta kilpailua on hävitty juuri sen tähden, että nyrkkeilijä herpaantui, koska hän oli rasittanut itseään ajattelemalla vain tulevaa ottelua. Minun suhteeni teidän ei tarvitse olla peloissanne, päinvastoin pitäisi teidän iloita, että saatan mennä luennolle."
Ja myöhemmin illalla, katsellessaan viittätoista katsomisen arvoista erää, hymyili Stubener useamman kerran itsekseen ajatellessaan, mitä urheiluyleisö olisi arvellut, jos se olisi tiennyt, että suurenmoinen ammattinyrkkeilijä oli saapunut kilpailuun suoraa päätä kuulemasta luentoja Browningista.
Lentävä hollantilainen oli nuori ruotsalainen, joka oli tavattoman innokas nyrkkeilijä ja erinomaisen kestävä. Hän ei levännyt koskaan, vaan oli aina touhussa, hyökkäili hyökkäilemistään koko erän alusta loppuun. Hänen kätensä heiluivat yhtenä ainoana iskupyörteenä ja lyhytvälimatkaisessa ottelussa oli hän näppärä puskemaan päänsä, vastustajansa rintaan. Hän melkein paini ja antoi iskuja heti, kuin sai kätensä vapaaksi. Alusta loppuun oli hän kuin tuulen vihuri, mistä nimikin. Hänen heikkoutensa oli se, ettei hän kyennyt tarkasti arvioimaan aikaa ja välimatkaa. Kuitenkin oli hän voittanut osumalla jollakin lyönnillä siitä iskuparvesta, jota hän jakeli. Patilla, joka keskeytymättä ajatteli kellotusta, ettei hänen pitäisi nujertaa vastustajaansa, oli täysi työ tehtävänään. Ja vaikka hän välttyi vaikeammista vahingoista, ei hän kokonaan säästynyt lentävien hansikoitten jakamista iskuista. Mutta se oli hänelle hyvää treenausta, ja hän melkein nautti ottelusta.
"Voisitteko lyödä hänet nyt?" kuiskasi Stubener viidennen erän jälkeisellä väliajalla.
"Kyllä, varmasti", vastasi Pat.
"Kuten tiedätte, ei häntä ole kukaan vielä koskaan voittanut", muistutti Stubener taas muutaman erän jälkeen.
"Pelkäänpä sitte lyöväni kynteni rikki", vastasi Pat hymyillen. "Tunnen iskun, joka minulla on varattuna häntä varten ja kun se toimeenpannaan, täytyy jonkun rikkoutua, joko hänen tai minun kynteni."
"Luuletteko voivanne nujertaa hänet nyt?" kysyi Stubener kolmannentoista erän loputtua.