"Koska hyvänsä, kuten olen sanonut."
"Antakaa hänen siis kestää viidenteentoista asti."
Neljännessätoista erässä ponnisti Lentävä hollantilainen kaikki voimansa. Kun alkumerkki kajahti, hyökkäsi hän suoraa päätä yli lavan vastakkaikaiseen kulmaan, josta Pat parhaillaan hitaasti nousi taisteluasentoon. Yleisö hurrasi, sillä se huomasi, että Lentävä hollantilainen oli oikeassa elementissään. Pat otti asian leikilliseltä kannalta ja päätti vastaanottaa pelottavan hyökkäyksen täydellisellä, passiivisella puolustuksella. Hän antoi oikean puolustustaitoesityksen. Väliin suojasi hän eteenpäin taivutettua naamaansa vasemmalla käsivarrella ja sydänalaansa oikealla kädellä; väliin piti hän molempia hansikkaita poskiensa edessä tai suojeli palleaansa molemmilla kyynärvarsillaan; koko ajan oli hän liikkeellä, tarttui "kömpelösti" vastustajaansa tehden tyhjäksi tämän hyökkäykset. Itse hän ei koskaan iskenyt eikä uhannutkaan iskeä, vaikka hän horjahteli voimakkaista huimapään iskuista, jotka vasaroivat häntä helvetillisessä tahdissa hänen vain puolustautuessaan.
Ne, jotka istuivat nuoraa lähinnä, näkivät paremmin ja ymmärsivät, mutta toiset antoivat pettää itseänsä, nousivat tuoleiltaan ja hurrasivat siinä uskossa, että Pat avuttomana oli pakotettu saamaan hyvän läksytyksen. Kun erä oli loppunut, vaipui yleisö taas nolona tuoleilleen takaisin, kun Pat aivan tyynenä palasi kulmaansa. Sehän oli selittämätöntä. Patinhan olisi pitänyt olla kokonaan nujerrettu, mutta hän oli vain yhtä tyyni kuin ennenkin.
"Lyöttekö hänet nyt?" kysyi Stubener rauhattomasti.
"Kymmenessä sekunnissa", sanoi Pat varmana. "Saattepa nähdä."
Kun kello soi ja Pat hypähti ylös tuoliltaan, osotti hän selvästi, että hän ensimäisen kerran koko ottelun aikana aikoi ryhtyä tositeolla hyökkäämään. Kaikki katselijat käsittivät sen, ja Lentävä hollantilainenkin näkyi heti ymmärtävän varotuksen ja ensimäisen kerran koko elämänsä aikana näytti hän huomattavasti epäröivän, kun he kohtasivat toisensa keskellä lavaa. Sekunnin murto-osan seisoivat he perusasennossa katsoen toisiinsa. Sitte hyökkäsi Lentävä hollantilainen vastustajaansa kohden, ja Pat löi hänet hyvin tähdätyllä oikeanpuolisella ristilyönnillä keskelle lavaa.
Tämän urotyön jälkeen alkoi Pat Glendonin maine kasvaa yhä suuremmaksi. Urheilijat ja urheilukertojat tahtoivat haastatella häntä. Ensimäisen kerran oli Lentävä hollantilainen hävinnyt. Hänen voittajansa oli osottautunut voittamattomaksi puolustautujaksi. Patin edelliset voitot eivät siis olleet olleet mitään sattumia. Hänellä oli kaksi tukevanyrkkistä kättä. Hän oli jättiläinen, ja hänen tulevaisuutensa oli varma. Urheiluselostajat vakuuttivat, että hänen oli turha enää tuhlata aikaansa kolmannen luokan nyrkkeilijöitten ja "hakkuupölkkyjen" kanssa. Missä olivat Ben Menzies, Reye Rede, Bill Tarwater ja Ernest Lawson? Heidän oli jo aika tulla mittelemään voimiaan tämän nuoren vasta-alkajan kanssa, joka yhtäkkiä oli osattautunut olevansa ensiluokan nyrkkeilijä. Mitä hänen impressarionsa ajatteli ollessaan tottelematta kehotuksia?
Sitte sai kuuluisuus sysäyksen, sillä Stubener paljasti salaisuuden, ettei tämä mies ollut kukaan muu kuin Pat Glendonin poika, vanhan Patin, tuon kuuluisan nyrkkeilijäurhon poika. Pat sai heti nimekseen "nuori" Pat Glendon ja urheilukirjailijat ympäröitsivät hänet ihmetelläkseen häntä, lyödäkseen hänestä vetoa ja kirjottaakseen hänestä.
Alottaen Ben Menziesillä ja lopettaen Bill Tarwateriin haastoi hän, taisteli ja voitti nuo neljä toisen luokan nyrkkeilijää. Voidakseen tämän suorittaa, täytyi hänen matkustella, koska ottelut tapahtuivat Goldfieldissä, Denverissä, Texasissa ja Newyorkissa. Siihen kului useita kuukausia, sillä suuremmat kilpailut olivat vaikeita järjestää, ja nyrkkeilijät itse pyysivät treenausaikaa itselleen.