Pat seisoi hänen vieressään pitäen kättään hänen käsivarrellaan. Maud nojasi vaistomaisesti häneen. Kaikki oli kuin unta. Hänen ei tarvinnut kysyä mitään. Pat oli oikeassa. Maud Sangster uskalsi mitä hän tahtoi, ja hän tahtoi. Pat auttoi hänen päälleen päällysnutun, Maud pisti hattuneulat hattuunsa ja ennen kuin hän tiesikään, olivat he matkalla ulos.
Portilla aikoi Pat viitata automobiilin, mutta Maud pidätti häntä tarttuen hänen ylösnostettuun käteensä.
"Minne menemme?" kuiskasi Maud.
"Asemalle. Ehdimme juuri sopivaan aikaan astuaksemme
Sacramento-junaan."
"Mutta enhän voi lähteä matkaan näin yhtäkkiä", vastusteli Maud.
"Minulla… minulla ei ole mukanani edes puhdasta nenäliinaa."
Pat nosti taas kätensä, samalla kuin hän vastasi:
"Voitte käydä ostoksilla Sacramentossa. Poikkeamme sinne ja jatkamme sitte matkaa yöjunalla. Järjestän kaiken junasta sähköteitse."
Kun auto pysähtyi heidän viereensä, loi Maud nopean silmäyksen ympärilleen tuttuun katuun ja tuttuun vilinään, ja sitte katsoi hän kaihoisasti Patiin.
"Enhän tiedä teistä mitään", sanoi Maud.
"Me tunnemme toisemme täydellisesti", vastasi Pat.